Yksi neljästä päihitetty

Eilen Kharon onnistui hävittämään ensimmäisen pikkukulmurinsa. Olimme serkun luona tupatarkastuksella ja olohuoneriehumisen seurauksena pennun pää kolisi useaan otteeseen sohvapöytään. Myöhemmin huomasin vasemman alakulmurin kadonneen. Oli sitä jo odotettukin, sillä pikkujätkän purukalusto on ollut melko koominen: tooooosi isot etuhampaat ja niiden kaverina miniatyyriset kulmurit ^^ Oikea alakulmuri heiluu myös uhkaavasti ja ylhäällä ikenet pullottavat lupaavasti kulmurien kohdalla. Kohta pikku-KharKhar on jo iso poika :)

Aktivointia

Dog Gallery arpoi ATT:n kisoissa 3.12.11 meille hienon aktivointilelun. Kharon ja Domino tykkäsivät kovasti, mutta Kurumin mielestä ne namit olisi pitänyt antaa sille suoraan suuhun...

Tänään leikittiin myös tuliterällä keltaisella siilillä. Se oli ihan super!

Agiliitelyä

Kuvaaja: Henri Luomala

Kisahuumaa vuoden viimeisissä

Viikko sitten kisattiin Tsaukkilassa Kari Jalosen radoilla. Saldona sieltä kolme hyllyä. Kootut selitykset: Ohjaaja ei osaa suunnitella etenemistään radalla, ohjaaja ei myöskään ohjaa koiralle edullisella tavalla ja lopulta koirakin päätyi sikailemaan. Puolustukseksi voi mainita, että sää oli järkyttävän kaatosateinen, ohjaaja kastui läpimäräksi ennen ekaa starttia ja radoilla oli muutama epäinhimillinen kohta. Mutta siis, treeniä treeniä...

Eilen yritimme jälleen valloittaa ATT:n hallin Rauno Virran radoilla (siinä onnistumatta). Startit eivät kuitenkaan olleet mitään katastrofaalista sekoilua ja saldona oli pari hyllyä ja 10vp. Ekalla radalla Kuru irtosi turhan hyvin ja suoritti yhden ylimääräisen hypyn matkan varrella. Likka päätti myös mennä mieluummin putkeen kuin kepeille (?!?!?!). Loppusuora sujui hienosti okseria lukuun ottamatta (ei näy videolla kun tuomari alkoi kärttyilemään yhden ylimääräisen hypyn ottamisesta hyllyn jälkeen...).

Tokalla radalla Kurumi oli aivan mahtava munimisestani huolimatta. Etenimme tosi kivasti koko matkan ja likka oli kuulolla. Eka virhe, kielto, tuli takaakierrolla, jossa Kuru päätti vielä varmistaa minulta minne mennään (hieno Kuru :) ). Toinen virhe, rima, tulee turhan vahvasta varmistelustani. Mutta tuloksena joka tapauksessa -3.29, 10vp, sij 6. (34 koirakosta 27 hyllytti, joten ei huono ollenkaan).

Kolmas rata oli hyppäri. Ohjaajalla ei ollut mitään hajua miten ohjata 3-4 ja 7-8, ja sen kyllä huomaa. Positiivista oli se, että Kuru hyppäsi okserin puhtaasti (and the crowd goes wild!).

No, tästä jatketaan sitten ensi vuonna uusin eväin. Go Kuru Go!

Kiljukaula

Kharon on osoittautunut erittäin lahjakkaaksi kiljujaksi. Lähes ekasta hallivierailusta lähtien jätkä on huutanut nähdesään aksaavan koirakon kentällä. Ongelma on ärsyttävyysmittarilla katsottuna aivan tapissa, joten aloitin projektin kiljukaulailun kitkemiseksi.

Ensimmäinen etappi oli päästä autolta vetämättä halliin sisälle. Matka parkkipaikalta ovelle vei noin viisi minuuttia, sillä joka askeleen jälkeen pysähdyttiin pikkujätkän vetäessä turhan lujaa. Seuraavana oli vuorossa ovesta sisään pääseminen: ensin odotetaan kun ovi avataan ja vasta sitten luvan tullessa sisälle. Yrityksiä tarvittiin noin kuusi ennen kuin lupa tuli... Samantien alkoi kamala huuto, joten ei muuta kuin pentu kainaloon, ulos hallista ja kymmenen metrin päähän jäähylle. Sitten uudestaan ovelle, muutaman yrityksen jälkeen sisään ja taas heti kiljukaula kainalossa ulos. Neljännellä otoksella pääsimme jo muutaman askeleen päähän ovesta syömään nameja, kunnes Kharon aloitti kiljumisen ja lensi jälleen niskapers-otteella pihalle. Lopulta jätkä suoriutui kentän laidalla oleilusta kohtalaisesti ja keskittyi nameihin vakavin mielin. Muutaman vilkaisun se loi kentälle nähdessään liikettä silmäkulmassaan, mutta järkyttävää kiljuntaansa se ei enää jatkanut.

Projekti eteni siis ihan mukavasti. Seuraavalla kerralla aloitamme luultavasti taas nollapisteestä, mutta uskoisin etenemisen hiljaisuuteen olevan hieman nopeampaa. Paljon on töitä tehtävänä, jotta tuo otus pystyy rentoutumaan muiden aksatessa, mutta yritetään nyt kuitenkin saada tilannetta edes vähän paremmaksi :)

Mistä kiljuminen sitten johtuu? Yksi velipoikakin pitää moista mekkalaa, joten joku vääränlainen koodinpätkä on geeneihin kirjautunut. Kumpikaan vanhemmista ei ole koskaan mekkaloinut ainakaan samassa mittakaavassa ja noin nuorena. No, ehkäpä tämä ikävä toimintamalli saadan kitkettyä pois nopeasti.

Tai sitten se on vaan hirmu...

Kisailua Liedossa ja pikkujätkien kohtaaminen

Eilen kisattiin ATT:llä, tuloksena hyl, hyl ja 15vp. Kaikki radat menivät suht mukavasti ja uskalsin tällä kertaa jopa luottaa itseeni ja pysyin Kurumin perässä suht hyvin. Harmittamaan jäi muutamat kohdat, joissa vaan annan likan hypätä pitkälle yrittämättä edes tehdä mitään. Möllötän vaan siinä vieressä ja katselen kaunista koiraani...

Mutta oli joukossa melko hyviäkin otoksia. A-radalla sain alun ihmisnuolen toimimaan hyvin ja Kuru otti kontaktit nätisti ja nopeasti. Lisäksi likka myös irtosi todella hyvin (kaukaisuuteen väärälle esteelle, mutta irtosi kuitenkin). B-radalla puomin jälkeinen hyppykaari 12-13-14 olisi hyvin saattanut päätyä koiran mielestä putkeen, mutta sain likan pidettyä kiinni ja ohjattua sen hypylle 15, joka siis oli samansuuntaisesti vierekkäin hypyn 14 kanssa (ks. video Tubesta). C-radan positiivisiin kuului keppien jälkeen tulleen hypyn pakkovalssitus (hyppy samansuuntaisesti keppien kanssa) ja parit poispäin-käännökset. Toinen tosin toi riman alas, mutta hälläväliä, Kuru kääntyi :)

Nyt alkaa oikeasti tuntumaan siltä, että kyllä tästä 3-luokasta joskus vielä jotain tulee. Muutamat perusjutut vielä hiotaan kuntoon (kuten tuo turha paikallaan möllöttäminen), niin sitten on saumoja nollaillakin joskus.

Eilisen piristyksenä oli myös se, että Alexandra ja Rex-pentu tulivat kyläilemään. Pikkujätkät pääsivät metsään remuamaan keskenään ja voi että kun oli kivaa. On se Rex kyllä hauska tapaus :)

Metsälenkillä

Tänään kävin juoksuttamassa koko laumaa lähimetsässä ja nappasin kamerankin mukaan pitkästä aikaa. Ennen kuin pääsimme metsään asti tuli lenkkipolulla koira vastaan. Sen lisäksi, että tämän koirakon ihmispuoli jäi paikalleen kököttämään, pääsi Kharon irti pannastaan. Onneksi mitään ei sattunut ja otus jollain tasolla jopa reagoi karjaisemaani täällä-huutoon. Ja se panta tosiaan aukesi ja teki saman vielä uudestaan myöhemmin. Taitaa olla jätkä kasvanut siitä nyt sitten ulos. Mun pieni...

Metsässä Kharon hoksasi, että taitaa olla melko järkevää tulla luo kun ihminen huutelee - voi vaikka saada makkaraa! Yleensä unohdan herkut aina kotiin, eikä nappuloissa ole enää samaa taikaa kuin kuukausi sitten :) Ehkäpä tuolle vielä joskus saa taottua päähän mitä luoksetulo meinaa. Tällä hetkellä tuleminen jää vielä vähän kesken varsinkin aksakentällä, kun ei jätkä malta tulla viereen asti.

Onks pakko? - Saako jo mennä? - Ä-hä-hä-hä-hää!

Kanervikko

Herra Dodo

Khar-Khar seikkailee

Khar-Khar

Penneli pääsi tiistaina ihmettelemään agihallia sisältä käsin. Yhdellä kentällä oli treenitkin menossa, mutta melko hyvin mies pystyi keskittymään omaan tekemiseensä. Varsinkin kun se narulelu on niiiiiiiiiin ihana :) Siinä voisi roikkua kiinni vaikka koko päivän.

Tänään sateisen aamun takaa paljastui vähän aurinkoisempi keli ja kävimme leikkimässä lähikentällä.

Siro söpötys - mut ei kerrota sille...

Iso pikkumies

Hurja

Korvataidetta 1

Korvataidetta 2

Viime viikon agilityt

Lauantaina 15.10. startattiin Kurumin kanssa kolme kolmosten starttia ATT:llä. Hyppäriltä 15vp, ekalta agiradalta 15vp ja tokalta agiradalta HYL. Tuloksellisiin startteihin olen suht tyytyväinen, vaikka parantamisen varaa on vielä niin minulla kuin koirallakin. Isona haasteena tuolla alustalla on Kurun vauhti. En osaa kunnolla arvioida koiran liikkumista ja kaarteet ovat sitä myöten järkyttäviä ja oma sijoittumiseni ei toimi lainkaan. Nyt vaan rohkeasti treenaamaan tuolle alustalle, niin kyllä se näppituntuma siitä pikkuhiljaa paranee. Kaikki nuo virheet taisivat tulla rimoista, joten Kurulla saattaa myös mennä hetki, että osaa arvioida vauhtinsa hypyissä oikein. Mutta seuraavalla kerralla ollaan taas viisaampia.

Suununtaina 16.10. olimme Noora Keskievarin koulutuksessa omalla hallilla. Mukavasti tuli taas kommenttia siitä, mitä kannattaa lähteä petraamaan. Innostus nousi taas pykälän ylemmäs, joten treeniä, treeniä, treeniä vaan kehiin :)

Saloilemassa

Eilen vietimme päivää Salossa äitini luona. Ohjelmassa oli lettukestejä ja haravointia. Haravointi osoittautui melko haasteelliseksi, sillä Kharon halusi kovasti paljon osallistua haravan pitelemiseen. Noin 30 kielto-toiston jälkeen pikkujätkä ymmärsi, ettei haravaan saa koskea. Siis siihen haravaan mitä minä pitelin. Äidin haravaan kyllä sai käydä mukamas käsiksi. Nuo pennut ovat kyllä mainioita löytämään elämän porsaanreikiä :) Jälkeenpäin syötiinkin sitten lettuja ja nehän tietysti maistuivatkin kaikille.

Dominotus

Khar-Khar

Onpa sinulla SUURET korvat!

Kharon 12vkoa

Kurumin lentokone-korvat

Kurumi kuninkuusluokkaan

Kurumi nousi lauantaina 1. lokakuuta agilityn 3-luokkaan! Nyt on tämän vuoden tavoite saavutettu. Nämä kisat olivat meidän ensimmäiset mammaloman jälkeen. Lähes puoleen vuoteen ei olla kisattu ja treenattukin vain muutaman kerran syyskuussa, joten olen todella tyytyväinen.

Päivän eka rata meni mönkään (15vp). Lähdin rataantutustumisen jälkeen lämmittelemään ja ajattelin minulla olevan vähäsen aikaan (olin nro 15). Palattuani ja kengät vaihdettuani menin halliin ja kas, nro 14 on jo puolessa välissä rataa! Äkkiä takki pois päältä ja radalle. Ei oikein sopinut omalle keskittymiselle tuollainen, varsinkin kun Kuru on tällä hetkellä melko herkkä ohjattava ja reagoi kaikkiin pieniinkin liikkeisiin: kaksi kieltoa ja joku hässäkkä pituudella. Toka rata onnistui sitten muutamaa kauneusvirhettä lukuunottamatta hienosti ja saimme nollavoitolla SERTin :) Nelos-hypyn ohjasin vähän epäselvästi ja keinun kontaktille Kuru ei pysähtynyt ja puolenvaihto jäi siten kesken. Onneksi Kuru kuitenkin luikahti selkäni takaa oikeale esteelle ja sain suunnankin ongittua oikeaksi pysymällä rauhallisena. Loppuradan ohjasinkin sitten ylivarovaisen tarkasti. Nyt ollaan sitten siellä kolmosissa - vihdoin.

Tänään kisasimme heti ekan kolmosten starttimme hyppyradalla. Hylly tuli, mutta hyvin mielestäni meni. Alun suora kauhistutti (hyppy-muuri-putki-pituus-takaakierto), mutta ehdin kuin ehdinkin ohjaamaan sen takaakierron. Nyt vaan treeniä kehiin niin hyvä tulee. Kurumi on aivan SUPER!

Omituisia löytöjä

Treenireissu sai omituisen käänteen heti alkuunsa kun lämppälenkin varrella alkoi kuulumaan kimeää naukunaa. Kaverini Mette meni tarkastamaan, että mistä ääni kuuluu, niin keltaraidallinen kissanpentuhan siellä metelöi varastokopin alla. Ikää otuksella oli 3-4vkoa, eli ihan vauva vasta. Veimme kisun Turun Eläinsuojeluyhdistyksen hoitolaan, josta sille löydettiin varaemo :) Siitä suunnattiin sitten takaisin Tuulissuolle treenaamaan ja jäähdyttelylenkillä kävimme tarkastamassa löytöpaikan muiden pentujen varalta. Kuuluihan sieltä parin pentusen huutoa yhden lukitun varastokopin sisältä ja ilmoitimme Tesy:lle asiasta. Huomenissa he ehtivät käydä paikalla ja yrittävät ilmeisesti loukuttaa emokissan ja nappaavat pennut talteen. Toivottavasti emo ei siirrä pentuja muualle. Seurataan tilannetta ja toivotaan parasta.

Ekat aksat

Kharon aloitti agilityn alkeet aamulla. Muutama siivekkeen kierto rima maassa ja "eteen lähetys" lelulla oli jätkän mielestä ihan superia. Putkea hieman jännitettiin, mutta tarpeeksi lyhyt putki alkuun, niin johan sen namikupin huomasi pilkistävän siellä toisessa päässä. Lopuksi saatiinkin täyspitkä putki mentyä, hitaasti mutta varmasti :)


Kurumilla piti olla Nooran treenit, mutta Nooran sairastuttua otettiin lähinnä kontaktitreeniä. Hyvin Kuru tuntuu muistavan jutun juonen. Ekat mammaloman jälkeiset kisat meillä on Tsaukkilassa 1.10. ja jos ei sertiä tuolloin tipu, niin yritämme hakea sen Jankk:in kisoista Hyvinkäältä 2.10. Katsotaan miten meirän käy...

Siistii!

Laumalenkki

Tänään Kharon pääsi mukaan laumalenkille. Laumaan kuuluivat tuttujen Dodon ja Kurun lisäksi Maximus (bc-setä) sekä Sissi ja Ninja (kääpinsenterit). Hyvin pentunen sopeutui joukkoon, vaikka aluksi vähän pelottikin tavata tuollaisia ihan erinäköisiä hyypiöitä.

Ninja & Sissi

Hirmu alkaa myös oppia itsehillintää. Ruoka-aikaan meillä toimitaan siten, että kupit lasketaan lattialle ja luvan saatua saa syödä. Nyt on edetty jo siihen pisteeseen, että Kharon hoksaa jopa vilkaista minua ja odottaa lupa-sanaa ennen kuin käy aterian kimppuun. Hyvä meidän joukkue! :)

Sosiaalistumista

Kharon pääsi tänään sosiaalistumaan aksakisoihin. Käytiin kannustamassa koutsi-Hannan Maria-tytärtä Junnucupin finaalissa (tuloksena valitettava HYL, mutta ehkä se ei meistä johtunut) ja päätettiin jäädä koko kisapäiväksi paikalle palloilemaan. Hyvä niin, sillä pääsin koutsina iloitsemaan Eeviksen ja lyhcol Rokin SERTistä ja noususta kakkosiin :)

Kharon käyttäytyi suunnilleen mallikkaasti. Muutamaan otteeseen nousi kamala protesti päälle kun joku kaveri lähti pois tai radalla mentiin liian lujaa ja jätkä sen huomasi. Kavereista 4,5kk ikäiset Stiina-mali ja Riesa-beecee olivat ihan supereita, kunhan sai vähän kauempaa niitä seurailla. Uskalsi tuo vähän toisten häntiä napsia kun ne ei huomanneet. Vetoleikkejä harjoiteltiin myös ahkerasti ihmisten kanssa. Nyt olen ottanut asiakseni opettaa tuon otuksen leikkimään, sillä Dodon ja Kurun kanssa en hommaa saanut pelittämään (omaa laiskuutta, hyi minua).

Autossa odottelua treenailtiin myös. Kävipä sitten niin, että jätin Kharonin joksikin aikaa autoon krokotiili-namin kanssa. Protestia ei kuulunut kun lähdin, eikä myöskään kun tulin. Avasinpa sitten takaluukun ja kas - pentu on tehnyt katoamistempun! Pirulainen oli kiivennyt koiraverkon sivusta (isohko aukko) ja liukunut takapenkille ja siitä vielä jalkatilaan. Sieltä jätkä minua tapitti unisena :) Tämä kiipeily-operaatio toistui kolmesti, joten täytyypä leventää koiraverkkoa lehtikompostoreilla...

Uusi tulokas

Pentuja syntyi kuin syntyikin - viisi urosta (tri, mv x3 ja pv). Hirmuista trikki jäi kotiin kasvamaan, joten yritetään uudesta pojastakin tänne kirjoitella. Otus tunnetaan nyt nimellä Kharon (wiki 1 ja wiki 2).

Kharon

Pentuja, pentuja...

Kurumin juoksut alkoivat 5.5. ja pentuja olisi näistä juoksuista tarkoitus saada aikaiseksi.

Projektia seurataan pentublogissa: Penneleitä - onko heitä?