Agiliitelyä

Kiirettä pitää, mutta vihdoin taas päästiin Karpaasin kannsa treenaamaan. Ikävästi treeni päättyi kuitenkin loukkaantumiseen. Kharon tuli hypyltä huonosti alas ja ontumista siitä seurasi. Onneksi tuo näyttää nyt jo olevan kunnossa. Epistelemäänkin ollaan eksymässä vielä tänä vuonna, ellei mitään ihmeellistä satu :)

Kepikepi!

Tänään tahkottiin taas keppejä, ilman apuja tietysti :)

Se pujottelee!

Aloin jokin aika sitten epäillä, ettei Karkar opi ikinä pujottelemaan ilman apuvälineitä. Perjantaina tehtiin kuitekin ensimmäiset keppitoistot ilman verkon verkkoa tai ohjurin ohjuria!

Olen jo aiemminkin kertonut keppitreeneistämme. Eli aloitin alkuvuodesta kuudella vinokepillä ja verkoilla. Melko nopeasti Karppa edistyi tekemään kahtatoista keppiä vinona ja lopulta suorana verkkojen kera. Suorilla kepeillä aloin ottaa verkkoja pois, mutta Kharon ei pysynyt tässä mukana lainkaan. Jossain vaiheessa siirryin kujakepeille kokeilemaan, että mitäs Kar niistä sanoo. Hyvin se nillä meni, mutta tätä en tehnyt kuin muutaman kerran, enkä muista oliko minulla tuossa verkkoja mukana vai ei.

Päätin kuitenkin siirtyä takaisin suorille kepeille ja poistaa verkkoja vähitellen. Sainkin tuloksia aikaan mukavasti, sillä tähän mennessä keppejä oli opeteltu jo yli puoli vuotta silloin tällöin. Poistin verkkoja yhden kerrallaan siten, että lopulta oli jäljellä yksi verkko alussa (2-4), yksi keskellä (5-7) ja kaksi lopussa (9-11, 10-12). Tätä tein jonkin aikaa aloittaen aina kaikilla verkoilla ja lopettamalla jonkinlaiseen variaation kolmella tai neljällä verkolla.

Tästä siirryin vaihtamaan verkkoja ohjureiksi, sillä mielestäni Karppa haki verkkojen muodostamaan kujaan, eikä välttämättä miettinyt pujottelua loppuun asti. En siis vaihtanut verkkoja ohjureiksi kerralla, vaan muutaman treenin ajan käytössä oli molempia. Jouduin hieman ensin käsiohjaamaan ohjureiden kohdalla, mutta nopeasti Kharon hoksasi, ettei ohjureista mennä yli tai ali.

Lopulta oli siis kaikki verkot heivattu pois ja aloin käyttämään pelkkiä ohjureita noin viikko sitten. Käytin alusta lähtien vain kuutta ohjuria (1-3, 2-4, 5-7, 6-8, 9-11, 10-12), sillä nuo puuttuvat välit koira pystyy hakemaan loogisesti, mikäli sillä on jo ideaa taustalla mitä pujottelu on. Aloitin treenin siis aina kuudella ohjurilla, mutta poistin niitä heti muutaman onnistuneen toiston jälkeen. Eka ja toka ohjuritreenikerta päättyivät neljään ohjuriin, kolmas ja neljäs kahteen ohjuriin ja nyt viime kerralla sain viimeisenkin ohjurin pois. Ilman ohjureita sai 4/5 onnistunutta toistoa. Toki taas seuraavat keppitreenit aloitan parilla ohjurilla, mutta saan ne luultavasti nopeasti otettua pois.

Pitkä tie näiden keppien opettelu on meillä ollut ja projekti jatkuu edelleen. Kyllä nuo nyt nopeamminkin olisi saanut opeteltua, mutta ei nuorella koiralla kiire ole - Kharonhan on nyt vasta 1v4kk ikäinen. Nyt tuo sitten osaa kaikki esteet suurinpiirtein ja kisavalmius on vain jalostusta vaille hanskassa. Ehkäpä jo keväällä saadaan ekat kisastartit otettua, ehkä ei. Juhannuskisat ovat meidän aikataulullisena tavoitteena olleet koko ajan, mutta kisaamaan en lähde ennen kuin koira on mielestäni oikeasti siihen valmis.

Domino lääkärissä

Dominolta on operoitu peräsuolityrä pari vuotta sitten. Tyrä aiheutui siitä, kun eturauhanen laajeni hormonihyrräyksen seurauksena ja tukki suolta jatkuvasti. Näistä johtuen Dominolla on ollut kakkimisvaikeuksia. Onhan tuo muutenkin huonomahainen yksilö, joten sopivaa ruokavaliota on ollut vaikea löytää. Kokeiltu on erilaisia nappuloita (myös ell-asemilta saatavia erikoisruokia), NEUta, puuromössöjä ja lihoja, mutta usein nämä ovat sopivia vain hetken ja sitten taas vaihdetaan. Lisäksi kuvioissa on myös runsasta juomista, joten vaivaan vähäsen auttanut Vi-Siblin piti jättää pois, sillä se lisäsi juomista todella paljon.

Kiinnitin jo sunnuntaina huomiota, ettei Domino kaki taas vaihteeksi kunnolla. Maanantaina illalla ajattelin, että täytyy antaa tuolle Microlax-suppo oloa helpottamaan. Unohdin sitten kokonaan tuon asian ennen iltalenkkiä ja suppo sitten jäi laittamatta. Tiistaina aamulla lähdin hallille treenaamaan ja lämppälenkki oli yhtä kykkimistä. Mitään Dodo ei kuitenkaan saanut aikaiseksi. Kotiin päästyäni laitoin supon ja odottelin tilanteen helpottuvan, mutta ei. Ei edelleenkään kauheista pinnistelyistä huolimatta kikkareen kikkaraa. Mietin, että jos jätkälle antaa omaa rauhaa, niin ehkäpä se saa asiansa hoidettua. Suljin Dominon makkariin ja kurkin aina välillä miten tilanne etenee. No ei kulkaa edennyt. Vähäsen saatiin ohivuotonestettä tiputeltua, mutta siinä se sitten oli.

Siirsin koiran patiolle kykkimään, mutta ei siitä mitään tullut. Päätin kokeilla, että jos pystyisin itse vähäsen ronkkimaan tuloillaan olevaa kikkaretta pienemmäksi. Siitä alkoikin sitten kauhea huuto, vaikka siis vain vähän hipaisin peräaukon seutua. Kikkare oli todella iso ja kova, joten ei ihme ettei se mihinkään liikahda. Domino oli viikon sisään syönyt pari annosta luista lihamixiä, joten ilmeisesti se oli edes auttanut mukavasti kovan massan kehittymistä. Vein koiran takaisin patiolle ja se kävi lähes heti betonille makaamaan ja läähätti kovasti.

Kotikonstit oli nyt käytetty, joten pakko sitä oli lääkäriin soittaa. Aikoja ei Vettorissa ollut, mutta koska olen otuksen kanssa siellä aiemminkin asioinut näiden vaivojen kanssa, niin sain akuuttiajan ja lähdin heti ajamaan sinne. Dodo oli odotustilassa kovin vaisu ja outo, mutta pian se sitten jo rauhoitettiin muihin maailmoihin. Yli tunnin ajan odottelin kuulumisia ja lopulta tuli tietoa. Domino oli röntgenkuvattu ja peräsuoli oli täynnä rtg-tiivistä ulostemassaa. Sitä oltiin huuhdeltu suolesta pois ja massa oli täynnä luusiruja. Koko suoli on varmaankin aivan ärtynyt ja peräaukko oli lähes vereslihalla. Jätkä oli tiputuksessa saadakseen vähän lisävoimia. Uutta tyrää peräsuolessa ei siis ollut, mutta sen loppuosa on pahasti laajentunut.

Kotona Domino vain torkkui. Yleensä se seurailee minua ympäri kämppää, mutta nyt se ei jaksanut. Taisivat trikitkin hoksata, että nyt ei kannata riehua, joten meillä oli koko ilta kovin hiljaista. Ennen iltalenkkiä laitoin vielä lääkäristä mukaan saadun peräruiskeen Dodolle, mutta siihen loppuivat päivän kiusaamiset.

Aamulla Domino oli oikein pirteä ja on tänään touhunnut normaaliin tapaan. Metsässä jaksoi juosta ja kiusata Kharonia. Kakkiminen tekee varmasti kipeää vielä jonkin aikaa, mutta vetisen liejun lisäksi olen saanut todistaa jo muutamaa pikkupalluraa. Ruokinta täytyy tästä lähtien toteuttaa erilaisinä vetisinä mössöinä, eli sisäelinpirtelöitä vaan Dominolle. Eiköhän ne sille kelpaa. Äitini olikin käynyt kirppikseltä metsästämässä Dodolle ihan oman tehosekoittimen lihamössöjä varten ja sitä tässä illalla testattiin. Hyvä pirtelö sillä saattiin aikaan :)

Toivottavasti Dominon ummetusvaivat on nyt kärsitty ja löydämme sen oikeanlaisen ruuan tuolle. Monet koiratuttuni jaksavat kertoa kuinka ikävää on kun koira ripuloi. No, me otettaisiin se ripuli sata kertaa mieluummin kuin tämä jatkuva ummetus. Olkaapa siis koiraihmiset tarkkoina koirienne kakkimisen suhteen ja huomatkaa jos koira kärsii ummetuksesta. Ei se ripuli todellakaan ole se pahin mahdollinen vaihtoehto.

Treeniä treeniä

Maanantaina aksaa Metten ja auspai Enskan kanssa. Karpalle otin alkuun rengasta. Rengastahan tein ensin medinä aivan liikaa. Kun este käännettiin maksiksi, niin Kharon veti renkaan ali. Nyt kuitenkin saatiin kaikki toistot läpihyppyinä ilman epäröintiä. Taas on joku käynyt treenimässä tätä multa salaa. Keinulla jatkettiin itsenäisiä suorituksia ja hyvin estetreeni etenee. Päähän juoksemista täytyy koittaa aina välillä ottaa. Mutta kyllä tosiaan tykkään tuon otuksen kontakteista! Kannatti jaksaa alkaa niitäkin treenimään.

Turku October Show

Sunnuntaina oli Kharonin näyttelydebyytti Turussa. Haettiin sieltä se tarvittava H odottamaan käyttöä.

Kii! Kii!

Eilen mentiin sitten keinua. Tuosta noin vaan. Ihan itsenäisesti. Super-Kharon! Toki vielä vahvistetaan toistoilla kaikkia kontakteja, mutta pian pikkumies osaa kaikki esteet ja kisavalmius lähenee. Kiire meillä ei kuitenkaan ole virallisiin tai epävirallisiinkaan kisoihin. Vasta kun treeniradat onnistuvat kunnolla voidaan siirtyä esittelemään taitojamme tuomareille :)

Vedetään välistä!

Keskiviikkona Karppa pääsi jatkamaan saksalaistreenejä. Tällä kertaa tehtiin tekniikkaa peilikuvana. Kerran piti muistuttaa, että mitäs haluankaan koiran tekevän, mutta sen jälkeen sujui hyvin. Oma liikkuminen pitäisi vielä saada paremmaksi tähän suuntaan (ja varmaan siihen toiseenkin...). Lisäksi tein radan alun sellaiseksi, että koira näkee minut ekan hypyn ohi ja toisenkin hypyn se joutuu suorittamaan minun jo liikkuessa kauemmas. Ei ongelmia tässä. Hyvä Karkar!

Välistävetoa otin saksalaistreenin väliin. Tässä jouduttiin tekemään paljon töitä. Joko rima tuli alas tai Kharon reagoi hidastukseen kiellolla. Saatiin me tämäkin onnistumaan, mutta tyytyväinen en ollut (ainakaan itseeni). Tälle radanpätkälle osui myös takaakierto-niisto, jossa Karkar on yllättävän pätevä treenimäärään nähden. Näitä tekniikoita saamme taas jatkossa vahvistaa.

Keppejä otin taas loppuun. Välillä pitäisi kyllä aloittaa kepeillä, jotta Karpalla on täysi keskittyminen päällä. Tehtiin suorilla kepeillä, ensin kaikki verkot paikoillaan. Sitten jätin verkot alkuun keskelle ja loppuun. Seuraavaksi otin toisen keskiverkon pois ja toisesta päästä verkon 1-3. Tässä jouduttiin vähän miettimään, että mitenkäs se pujottelu menikään, mutta kyllä Karppa taas nopeasti oivalsi homman. Aloittaminen 2-4 -verkon kanssa menee hyvin, mutta lopettaminen 9-11 -verkon kanssa oli haasteellista. Se viimeinen väli jäisi niin mieluusti väliin. Keskelläkin tulee hankaluuksia jos itse liikun liian nopeasti. Mutta koska Kharon kuitenkin osoittaa suurta oivalluskykyä, en aio helpottaa treeniä lisäverkoilla. Ohjureita olen harkinnut laittavani vaikeisiin kohtiin hetkittäin, mikäli toistat tysäävät aina johonkin tiettyyn kohtaan.

Näillä taas mennään - ja lujaa mennäänkin!

Paimennusta taas

Tämän viikon paimennukset eivät oikein sujuneet, kiitos minun sahanpuruisen pääkoppani. Yritin oikein hienosti pilata molempien koirien kuljetustreenit. Saatiin me lopulta jonkinlainen ymmärrys touhuun, mutta itselle jäi kovin epävarma olo. Suuntia nimettiin myös ja se sujuikin jo mukavammin. Kharon pitää hyvin etäisyyden kiertäessään oikealle (olikohan se oikea?), mutta vasenta täytyy tukea paljon. Suunnanvaihdot sujuivat kyllä todella mallikkaasti. Kurumi piti etäisyyden hyvin molempiin suuntiin, mutta vaihtoihin sen täytyisi reagoida nopeammin. Treeniä vaan kehiin! Vielä taitaa muutama viikko olla aikaa nyt syksyllä treenata ennen kuin lampaat siirretään talviteloille sisälle lampolaan.

Ratatreeniä

Eilen Kurumi ja Kharon pääsivät treenaamaan pitkästä aikaa agilityä. Kurumin kanssa otin ensin pienissä pätkissä palkaten, jotta likka saa itsevarmuutta liikkumiseen. Rimat olivat 55cm jotta hypyt eivät ainakaan korkeudesta jää kiinni. Kurulle piti hieman muistutella, että miten se saksalainen taas vääntyykään, mutta muuten rata sujui hyvin. Lopulta saatiin koko 14 esteen hyppäripätkä nollana läpi.

Ratatreeni

Kharonin kanssa harjoiteltiin ensin pieni tovi saksalaista, mutta muutamalla toistolla se saatiin toimimaan tosi hienosti. Pituutta täytyy vahvistaa vielä paljon, sillä Karppa hyppää sen herkästi vinoon jos sen jälkeen käännytään voimakkaasti. Putkijarru pelitti kivasti, eikä takakierto-valssikaan ollut ongelma. Vastakäännös ennen pussia vaati muutaman toiston toimiakseen, mutta ei siinäkään suurempia vaikeuksia. Viimeinen rima tuli alas useasti. Luultavasti siksi, että palkka oli liian lähellä ja jätkä keskittyi jo sen saalistamiseen eikä hyppäämiseen. Muuten rimat pysyivät hyvin. Tämähän oli eka kerta kun kaikki rimat olivat 55cm, eli kohta voi joukkoon sekoittaa jo 60cm hyppyjä.

Linjat

Jätkän kanssa jatkettiin myös keppitreeniä. Tällä kertaa verkot olivat suorissa kepeissä kiinni ja kokeiltiin sitten niillä. Hyvin sujui ja nopealla tahdilla otin verkkoja pois. Muutamaan otteeseen Kharonin piti vähän miettiä, että mitenkäs tämä nyt meneekään, mutta hyvin se oivaltaa kun vain merkkaa oikean ja väärään toiminnan sille heti.

Todella tyytyväinen olin molempiin koiriin ratatreenissä ja itsekin onnistuin liikkumaan suht hyvin. Nyt on taas treeni-intoa nostettu ja malttamattomana odotan seuraavaa aksapäivää.

Kepi kepi Karppa!

Kharonin kanssa päästiin työstämään keppejä taas eilen puolentoista viikon tauon jälkeen. Edellisellä kerralla jäätiin siihen, että kujakepit olivat noin 10cm välillä ja verkkoja oli alussa kaksi, keskellä kaksi ja lopussa kaksi. Nyt aloitettiin edellisellä verkkotilanteella puolen metrin välillä ja pienennettiin väliä viiden toiston sarjalla asteittain 5cm väliin. Tämän jälkeen otettiin muutama toisto ja poistin keskeltä verkon jättäen sen ensin lähelle keppejä tueksi. Sitten poistin toisen ja otin ekaksi poistamani kokonaan pois näköpiiristä. Kohta otinkin jo alusta ekan verkon pois. Jäätiin tilanteeseen, jossa lopussa oli kaksi verkkoa (keppivälit 9-12) ja alussa oli yksi verkko (keppiväli 2-4), eikä se alun verkkokaan ollut enää kiinni kepeissä.

Hyvin tuo nyt näyttää etenevän itse oivaltamalla tässä keppiprojektissa. Verkkojen poistaminen aiheuttaa sen, että jos vaan lähetän Karpan kepeille, niin se ei tee sitä täysillä. Mutta jos juoksen mukana (niin kuin ratasuorituksessa tekisin), niin jätkä menee kyllä vauhdin kanssa. Ehkäpä me vielä tänä vuonna päästään tekemään keppejä ihan radan osana.

Lampaksia laskemassa

Tiistaina jatkettiin paimennusharjoituksia ja sain jopa liikkuvaa kuvaa tuliaisiksi kotiin. Kyllä nuo otukset vaan ovat kovasti paljon kehittyneet parin kuukauden aikana!

Suo siellä...

Lauma pääsi eilen esittelemään lähilenkkimaastojaan kahdelle espanjalaiselle leidille. Parin päivän sateet olivat tehneet suoalueesta mukavan märän ja upottavan. Mutta eipä tuo hauskanpitoa estänyt! Löydettiinpä sieltä metsän keskeltä myös lammikko, johon oli pakko pulahtaa. Ei siinä ehtinyt edes kissaa sanoa kun Kharon jo seisoi jorpakossa sen näköisenä, että heitäppä pallo niin mä uin. Muut sentään odottivat, että sinne veteen lentäisi jotain noudettavaa. Loppumatka kuivateltiin tehokkaasti juoksemalla kuinkas muutenkaan kuin täysillä. Valitettavasti kotona lauma joutui shampoohyökkäyksen kohteeksi, sillä lammikon vesi ei ollut sitä puhdasta hyväntuoksuista laatua... Mutta kivaa oli rämpiä metsässä ja kiitokset seurasta Sailalle, Lillille ja Rommille.

Suolauma

Rommi ja Lilli

Kemiaa

Nova palasi keskiviikkona takaisin Paimioon. Loppupeleissä kemiat oman lauman kanssa eivät oikein pelittäneet halutulla tavalla ja yksinoloharjoittelut aiheuttivat naapureiden suunnalta painostavia katseita. Mutta kiva oli tutustua pieneen brasilialaiseen ja toivottavasti likka löytää aktiivisen kodin.

Siili-Sofian Gabrielle Solis - Nova

Maailman ihmeitä

Kyllä on pieni brasilialainen taas päässyt kokemaan jo kaikenlaista. Sunnuntaina Nova oli mukana kisareissulla Tsaun hallilla. Ehdin starttien välillä ottamaan pentusen halliin ja se kulki mukana oikein pätevästi. Monet tervehtivät Novaa ja likka välillä jopa lähestyi itse vieraita ihmisiä. Sää ulkona oli kaikkea muuta kuin mukava, sillä vettä tuli lähes koko ajan eikä lämpötila kohonnut yli kymmenen asteen. Hyvin Nova kuitenkin kulki mukana lenkeillä ja pystyi asioimaan pusikossa. Välillä likalla oli jopa hauskaa! Mutta kyllä ne takajalat melko kevyesti maahan koskivat, ettei vaan pääse pahemmin kastumaan :)

Eilen oli vuorossa pieni happihyppely Turun keskustassa ruuhka-aikaan, eikä Nova ihmetellyt lähes ollenkaan ohi kiitäviä autoja, polkupyöriä taikka ihmisiä. Autoon rauhoittuminenkin on tosi hienosti hallussa, vaikka kyllä tuo tilaisuuden tullen mieluummin makaisi takapenkillä odottelemassa kuin viltin päällä takaboksissa - brasilialainen kun on...

Kotosalla ollaan harjoiteltu paljon malttia, odottelua ja rauhoittumista. Työ alkaa selvästi tuottaa jo tulosta, sillä Nova kykenee odottamaan ennen kuin koskee ruokaansa. Likka kestää myös katsella kun bortsujen kuppeihin annostellaan sapuskaa. Ulko-ovesta ei enää saa kulkea ennen kuin lupa tulee (tassu jäi ikävästi oven alle joku aika sitten), mutta silti Nova kulkee ritilän yli sitä vierastamatta. Ulkoilu hihnassa sujuu tosi mallikkaasti, vaikka välillä vähän innostutaankin sen nkaasun kanssa. Hyvä koira Novasta vielä tulee!

Mr. & Miss ShowHau ^^

Tänään matkustettiin ekaa kertaa vieraassa autossa. Tai no, vieraassa ja vieraassa, mutta eri autossa kuin missä Nova on koko viikon seilannut. Hiljaa oltiin ja takaboksiin rauhoituttiin hienosti isosisko-Kirpun kylkeen. Matkasimme Raision Plantagenille, jossa järjestettiin Mr. & Miss ShowHau -osakilpailu. Niin Nova kuin Kharonkin pääsivät kuvattavaksi ja koiruuksia voi pian äänestää ShowHaun sivuilla :) Jouduimme odottamaan vuoroamme lähes kaksi tuntia, mutta pentuset jaksoivat melko hyvin ihmetellä ohikulkijoita ja muita koiria. Reissun jälkeen tulikin sitten kauhea väsy.

No-no-no-no-no-no-no-no-nooo!

Aivan kamalaa on tainnut pienellä otuksella olla. Elämä on järkkynyt pahasti kun pilvilinnasta laskeuduttiin karuun arkeen. Sunnuntaina Nova pääsi ihmettelemään agilitykisoja Liedon Tuulissuolle. Heitin pentusen Kharonin kanssa auton takaboksiin ja ajoin vartin hallille kuunnellen järkyttävää mekkalaa. Auton pysähdyttyä likka vasta rauhoittui, joten tätä on harjoiteltava. Siitä sitten suoraan halliin kuulutuksia kuulemaan ja vilskettä ihmettelemään. Aika paljon moinen vilske järkytti likkaa, joten vein sen autoon lepäämään. Kolmen vartin päästä hain Novan uudelleen halliin ja se oli kuin eri pentu: tutki ympäristöä, uskalsi tervehtiä ihmisiä ja leikki mun kanssa narulla.

Maanantaina aamulla käytiin rokotuksilla ja äristiin vähän sisaruksille siinä samalla. Siitä suunnattiin Paraisille kouluun. Kharon oli taas mukana, joten ihan yksin Novan ei tarvinnut autossa olla. Pääsi likka ihan luokkaankin viettämään aikaa. Sinne se parkkeerasi viltin päälle kun oli ensin huoneen tutkinut ja leikki rauhassa lelulla ennen kuin nukahti. Koulun jälkeen oli vuorossa visiitti metsään. Se oli ilmeisesti kauhean kivaa. Täytyy siis mennä toistekin.

Keskiviikkona Nova jäi "yksin" kotiin muu lauma seuranaan. Jätin kameran kuvaamaan tapahtumia ja äänimaailmaa ja löysimme asian, jota täytyy treenata paljon... Melkoista meteliä tuo sai aikaiseksi, mutta pakko sitä kotiin jäämistä jossain vaiheessa on alkaa harjoittelemaan. Yöt menevätkin sitten jo paremmin, eli Nova on hoksannut yön idean olevan nukkuminen.

Perjantaina pikkubrasse pääsi mukaan agilityhallille. Ensiksi oli vuorossa makkararinki, joka oli Novasta erittäin kiva juttu. Sitten se sai radanrakennuksen ajan vaeltaa kentällä ihmisten perässä ja pääsi myös tekemään Maria the agilitytytön kanssa vähän hyppyeste-alkeita.

Autoilussa olemme edistyneet hurjasti. Nova pystyy matkustamaan autossa jo täysin rauhallisesti. Pientä meteliä likka yrittää nostaa, mikäli se on yksin takaboksissa, mutta eiköhän tuostakin vaivasta pian päästä eroon. Nova myös rauhoittuu autoon nukkumaan ilman mitään ongelmaa.

Bossa Nova!

Nappasin eilen Paimion teurastamon vierestä 2,8kg brasilialaista ärrierinlihaa kotiinviemisiksi. Kyseessä siis Siili-Sofian Gabrielle Solis, ikää 12 viikkoa, joka etsii harrastavaa kotia. Pikkulikan olisi tarkoitus hoivissani oppia alkeita harrastuskoiran elämästä. Mikäli kiinnostusta otusta kohtaan nousee, kannattaa ottaa yhteyttä Kennel Siili-Sofiaan ja kasvattaja Aija Salorantaan.

Siili-Sofian Gabrielle Solis - ikää 12 viikkoa

On kauhean vaikea keksiä pentukoiralle nimeä. Varsinkin kun nimen olisi hyvä miellyttää myös muita kuin keksijäänsä. Itselläni on tapana kehitellä nimiä, joilla on jonkinlainen merkitys. Esimerkiksi Kurumi on sankaritar japanilaisesta sarjakuvasta ja Kharon on Haadeksen lautturi. Tämän ärrierin tapauksessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tuleva koti ei välttämättä halua mitään suuhun sopimattomia erikoisuuksia lausuttavakseen. Päädyinkin sitten illan miettisen jälkeen nimeen Nova. Bossa nova on brasilialaisen musiikin lajityyppi, joten se sopinee oikein hyvin brasilialaiset juuret omaavalle pikkuterrierille.

Nova päätyi heti saavuttuaan kauheiden petojen syynättäväksi. Kolme kissaani piirittivät pentua muutaman hetken, mutta eipä likka siitä välittänyt. Toki vähän jänskätti kyllä... Koirat olivat saaneet tutustua pentuun jo Paimiossa, joten ne vain vähän nostelivat kulmiaan, että "Jaa, toi tuli sit jäniksenä mukana. Ootko ny ihan tosissas?". Iltapuuhat olivat oikein kiinnostavia Novan mielestä ja se seuraili minua tiiviisti. Nukkumaan mentäessä pentu tunsi kokevansa suurta vääryyttä jäädessään lattialle. Nova vinkui kovaäänisesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen se pysyi hiljaa yli 10 sekuntia ja sain palkita sen rapsutuksilla. Käsi rauhoitti sen sitten naapureiden onneksi nukkumaan.

Aamulla kuuden aikaan kävimme ulkoilemassa saaden toivottuja tuloksia aikaan ja palasimme sisälle syömään ja nukkumaan. Yhdeksältä kävimme projektin siivotaan kämppä kimppuun - kirjaimellisesti. Lakaistessani lattiaa, oli harjassa vähän turhan usein kiinni pienet naskalit. Imuria tuo kunnioitti, muttei kuitenkaan pelännyt. Lattian peseminen oli tooosi jännää seurattavaa. Tämän jälkeen aloitimme Panta kaulaan -operaation. Nova järkyttyi täysin moisesta kidutuksesta. Ulkona se pomppi kuin hyppypapu hihnan päässä, mutta unohti koko asian kun kaivettiin lelu taskusta. Kymmenen minuutin päästä otus jo juoksenteli hihna perässään siitä pahemmin välittämättä.

Hyvin ollaan siis päästy alkuun ja mukavalta otukselta Nova vaikuttaa. Mutta brasilialaiset tuntien, odotellaan nyt pari päivää ennen kuin annetaan se enkelin leima otsaan...

Nova siellä, minne pienten (tai suurten) koirien
ei koskaan kuulu ilman lupa mennä...

Hurahduksia

Hurahdin lampaisiin. Pahasti. Mutta onneksi trikkejä ei moinen haittaa. Äippä ja pooku käyvät molemmat nyt suht säännöllisesti tapaamassa lampaksia ja edistystä on näköpiirissä. Saas nähdä mihin tämä tie vie :)

Aksassa ollaan edistytty myös. Ainakin Kharonin kanssa. Kontaktit alkaa pikkuhiljaa sujua ja ratatreeniinkin saadaan rytmiä. Kurumi ottaa nyt vähän pakkia ja treenaa vain pienissä pätkissä. Tämä siksi, jotta minun tulee palkattua likkaa usein ja saadaan yhteen treenikertaan monta palkattavaa onnistumista. Katsotaan mihin me tällä tyylillä päästään. Toivottavasti nollalandiaan...

Paimennus lisätty repertuaariin

Ihan ensimmäiseksi strategisten mittojen päivitystä:

Domino 17kg

Kurumi aka. Pullakoira 14kg

Kharon 14,5kg, säkä n. 50cm

Viikonloppuna oli hirmujen tapaaminen paimennuksen merkeissä Liedossa. Mukana olivat Darwin, Kharon, Nemo ja Rex, sekä hirmulauman ulkopuolisina Kurumi, Tinka ja Maximus. Kouluttajina toimivat Kaisa Hilska ja Anni Ritakallio. Isot kiitokset heille!

Lauantaina aloiteltiin pässilauman kanssa. Jokainen hirmu pääsi vuorollaan ensin kuljettamaan laumaa ja toisella kierroksella haettiin jo tasapainoa. Tauon jälkeen kolmannella kierroksella yritettiin saada ohjaajat ymmärtämään milloin kuuluisi tehdä mitäkin.

Sunnuntaina hirmuista paikalla olivat Kharon ja Nemo, sekä sitten Kurumi, Kvantti (hirmujen serkkupoika), Maximus ja pumi Inna. Harjoituksia jatkettiin tasapainolla, mutta tokalla kierroksella annettiin otusten itse oivaltaa asioita ja niitä sitten nimettiin. Kolmannella kierroksella yritettiin saada viiden lampaan joukko kulkemaan tötteröportista läpi.

Hirmujen paimennustreffit 2012

Kharon ja Kurumi syttyivät lampaisiin melko kivasti. Kharon tuntui oppivan/oivaltavan asioita melko nopeasti ja etäisyys lampaisiin toimi toisena päivänä jo hyvin. Olen oikein tyytyväinen trikkeihini ja tähän lajiin tutustumme jatkossa varmasti paremmin :)

Kharon sytyttelee 4.8.

Kharon sytyttelee 5.8.

Kurumi sytyttelee 4.8.

Kurumi sytyttelee 5.8.

Kharon 1v.!

Synttäreitä on juhlittu pallottelemalla, kiihdyttelemällä (Kharon oli lauman nopein), aksaamalla ja kakuttelemalla. Hauskaa oli!

Komee poika

Merirosvokakku

Merirosvokakku

Biletystä tyylillä

Kaikilla on selkeesti hauskaa

Happy! Happy! Happy?

Treenit edistyy

Kharonin kanssa on saatu aksa-alkeet päätökseen ja nyt kesäkuusta jatkoimme Nooran kurssilla vielä heinäkuun loppuun asti. Pikkujätkä on kehittynyt nopean tasaisesti ja alkaa loppukesästä olla melko valmis pieni aksaotus. Perusohjaukseen kuuluvat jo valssi, takaakierto, suorajuoksut ja eteenmeno. Tekniikoista tuttuja ovat pakkovalssi, niisto, jaakotus sekä muutama muu. "Erikoisesteistä" pituus ja muuri odottavat vahvistamista (tuppaavat unohtumaan radalta) ja rengas ja okseri sujuvat jo hyvin. Kontaktiharjoittelun olen vihdoin saanut alkuun pitkän vitkastelun jälkeen, joten eiköhän puomi ja A-estekin pian kuulu Karpan repertuaariin.

Nooran treeneissä toukokuussa

Kurumi on kehittynyt parissa kuukaudessa myös kivasti. Startteihin on tullut varmuutta, myös 65cm rimat pysyvät ja meidän yhteispeli toimii tosi hyvin. Nooran, Elinan, Jounin ja Hannan neuvot ovat vihdoin alkaneet löytää tiensä perille aivojeni syövereihin :)

Startit sain paremmiksi kahdessa vaiheessa: ensin poissulkemalla Kurun sen noustessa tai liikkuessa (menen kyykkyyn peittäen kasvoni ja sitten palauttamalla koiran) ja tokana Kurun jo pysyessä positiivisella käskyttämisellä (iloinen äänensävy maahan-käskyssä, kehuminen maahanmenosta ja taas iloinen odota-käsky). 

Rimojen kanssa olen tehnyt töitä pitkään, mutta vasta Elinan vinkki sääli-rimoista toimi kunnolla. Eli riman roiskuessa palaan riman luo säälimään ja silittämään sitä (koiraa ei huomioida) ja nostetuani riman paikalleen hypytän Kurun siitä uudelleen yli ja kehun kovasti ylityksestä. Kerran menetin hermoni likan tiputtaessa useasti ns. helpon riman ja karjaisin jotain aksakentälle sopimatonta, mutta tämän jälkeen ei rimoja hetkeen tarvinnut nostella kun Kuru keskittyi hyppämiseen kunnolla. Olen myös huomannut sen (samoin Jouni), että vaikeat rimat likka pitää paremmin kuin helpot. Niissä luultavasti itsekin keskityn enemmän ja ohjaan tarkemmin, joten tämä on oppimisen paikka myös minulle.

Yhteistyömme on viime viikkoina toiminut hyvin. Kurumi on kuulolla ja itsekin ohjaan koiraa enkä vain etene radalla. Varsinkin Tampereen kisoissa toukokuussa tämä näkyi: tuloksena kolme hyllyä, mutta myöskin kolme pätevää rataa.

Anne Viitasen hyppäri Tampereella - HYL, mutta vain yhdellä virheellä :)

Dominokin on päässyt taas treenien makuun tokoilun puolella. Tai siis eilen treenasin jätkän kanssa vuoden tauon jälkeen... Dodolla on TK1 ja avoimesta kakkosia, eli sillä linjalla jatkettiin. Kaukoissa seisominen vaatii paaaljon töitä, luoksetulon pysäytyksen tuo muisti jotenkuten, seuraaminen oli edelleen dodomaista mutkittelua ja jäävät liikkeet vähäsen kadoksissa. Katsotaan mitä tuon kanssa saadaan aikaiseksi - mistä sitä tietää vaikka eksyisimme kisaamaankin joskus :)

Dodo ja Dodon nenä

Kolmisen viikkoa sitten oma juhannusprojektini, eli Deco-mies, saapui täydentämään laumaamme. Deco on siis Kharonin isä, joten on ollut tosi kiva päästä tutustumaan siihen paremmin. Projekti lähti käyntiin siitä kun satuin kysymään Jonnalta saisinko Decon kisalainaan juhannuksena. Ensin puhuttiin, että Deksu tulisi viikkoa paria ennen treenattavaksi, mutta sitten se tupsahtikin jo toukokuun 19. päivä taloon :) Kotosalla tuo otus on ollut helppo ja lähes huomaamaton ja lenkeilläkin se kulkee mukana hienosti ja rauhallisesti (...toisin kuin omat...). Treenit Decon kanssa ovat opettaneet minulle paljon uutta ja pikkuhiljaa alamme jo puhumaan samaa kieltä. Hyvä niin, sillä juhannuskisat ovat jo ensi viikolla...

Deco, Kharon, Kurumi ja Domino

Khar-Khar päällejuoksee

Tämän viikon alkeiset veti Tuulia ja teemana oli päällejuoksu. Kyllä siinä sitten juostiinkin :) Kharon oppi hyvin lukemaan tätä ohjausta, kunhan vaan malttaa pitää ajatukset raksuttamassa. Välillä palkka oli tärkeämpi kuin temppu ja sitä oikaistiin hakemaan. Lopputreeneistä hirmu oli jo toooosi väsynyt, mutta kaiken kaikkiaan jaksoi "rankat" treenit hyvin läpi.

Neljä päivää treeniä

Perjantaina treenailtiin hyvin onnistuneesti Jounin radalla. Toistoilla saatiin sylivekki tosi hyväksi ja patistamalla ohjaaja uskomaan, että kyllä sinne vaikeaan paikkaan vaan voi keritä. Videomateriaaliakin saattaa löytyä kamerasta, mutta palataan siihen myöhemmin.

Lauantaina tutustuttiin 34 esteen verran Elinan rataan. 1-5 meni hienosti, 5-10 saatiin toistoilla toimimaan, 10-18 oli yllättäen helppoa kauraa (vähän vaan viilattiin) ja 18-22 vaati vähän kovempia otteita. Pidemmälle ei tällä(kään) kertaa päästy. Kotiläksyksi tuli kolme asiaa. Ekana jalan käyttö ohjauksissa, esim. lähetyksissä ja valsseissa. Ei saa luottaa pelkkiin käsiin, sillä paremmin se koira ohjaajan jalkoja seuraa. Lisäksi ohjaukset pitää viedä loppuun asti AJATELLEN, eli niin kauan kunnes hyppy on valmis ajatellaan sitä koiraa siellä hypyllä. Toisena läksynä on niisto. Pitää treenata, että mistä kohtaa koira tulee ohjata riman yli erilaisissa tilanteissa. Kuru kääntyy kyllä hyvin, mutta paremmalla ohjauksella koiran ei tarvitse hypätä mahdottomia käännöksiä... Kolmantena läksynä pituuden uudelleen opettaminen. Kurulle pitää tehdä selväksi, että pituus on pituus vaikka minä käyttäisin siinä mitä tahansa tekniikkaa. Likka oikoo tällä hetkellä aina kun se on mahdollista. Lisäksi saimme hyvän vinkin starttiongelmaamme. Minähän haluan Kurun odottavan lähtölupaa maassa ja Kurun mielestä viimeistään mun päästyä radalla starttikohtaan voi jo nousta istualleen kyttäämään. Jos näin käy, niin suljen koiran pois menemällä kyykkyyn ja peittämällä kasvoni. Apuohjaaja voi käskeä koiran maahan tai/ja jos mun noustua Kuru edelleen istuu, niin menen koiraa vilkaisematta laittamaan sen takaisin maahan. Tällä tuntui olevan ihan hyvä vaikutus likkaan.

Sunnuntaina pääsi Karppa treenailemaan muuria ja pituutta. Nyt otettiin vauhti mukaan vähintään yhden esteen takaa ja hyvinhän tuo kulkee :) Pussinkaan kanssa ei ole ongelmia.

Maanantaina omakoutsi Hanna opasti meitä kääntymään tiukasti muurilla. Kuviossa oli U-putki, muuri ja siitä täyskäännös hypylle. Putki toi vauhtia sen verran, että Kurua oli vaikea saada kääntymään puhtaasti ja tiukasti. Lopulta saimme muutaman hyvän toiston aikaiseksi, mutta näitä täytyy muistaa ottaa usein tästä eteenpäin. Myös Karppa ja Dodo pääsivät aksailemaan. Dominolla oli ihan sikakivaa taas kerran :) Karppa teki myös hyvin töitä, mutta olisi halunnut jäädä yöksi halliin. Sain jätkän kuitenkin metsästettyä kiinni (missä ovat nukutusnuolet kun niitä tarvitaan?!).

Tänään jatketaan vielä aksaputkea alkeiskurssin merkeissä, kunhan ensin selvitään Haunisen kierrosta.

Aksa-Trikkien supertreenit

Tiistaina Nooran treeneissä pääsin kokeilemaan samaa ratapätkää niin Kurumin kuin Kharoninkin kanssa. Kurumi kanssa jumituttiin hiomaan backlap-tekniikkaa kuntoon ja monen toiston jälkeen löytyikin oikea Kurulle sopiva tyyli tuon hoitamiseen. Ohjaajan pitäisi nyt muistaa olla rauhallinen(!), pitää kädet alhaalla(!) ja olla valmiina ohjauksen kanssa ennen kuin koira hyppää(!). Muuten rimat kolisee ja koko homma oli yhtä tyhjän kanssa. Jonkinlaista neuvottelua pitäisi myös käydä Kelju K. Kojootin kanssa selkään laitettavista raketeista, jotta ehtii Kurumin perään (tai mielellään edelle) kun ohjaus on valmis.

Kharonin kanssa päästiin myös teknikoimaan ja pentu oli taas aivan super! Putkeen lähetys, ponnistuskohdan merkkaus, takaakierto-valssi, putkeen lähetys, persjättö putken toiseen päähän, ponnistuskohdan merkkaus, takaakiertoon lähetys, päällejuoksu, putkeenlähetys ja sieltä pimeään putkikulmaan siten, että itse olin puomin toisella puolella. Tuollainen pikkusarja onnistui pikkutrikiltä :) Vähän vaan olen ylpeä niin otuksesta kuin itsestäni.

Onni on oma Kurunpoika!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...

Hyvää synttäriä Dominolle! Jo kuusi vuotta on pikkumies ilahduttanut elämääni :)

Maksalaatikkokakku

Dodo - Kurppa - Karppa

Tiistaitreenit

Tiistaina treenattiin Kurun kanssa ennakoivaa valssia. Pienen persuksille potkimisen jälkeen onnistuin jopa etenemään radalla muutaman esteen verran ja sain askeleet ja ohjauksen kohdilleen. Nyt vaan sitten soveltamaan niin pirkuleesti jotta saadaan homma rutiiniksi. Myös sylkkäreitä pitäisi treeniä enempi, ettei kisoissa mene sormi suuhun.

Kharonin treenit menivät aivan loistavasti! Jätkä oli lähes koko tunnin vapaana kentällä ja keskittyi tekemiseen (muita kurssilaisia paikalla kolme). Ekaksi hiottiin sylkkäriä kuntoon itseksemme ja sitten Nooran kanssa. Sitten otettiin paikallaoloa ja pituutta ja lopuksi pimeää putkikulmaa. Karppa oli aivan super, vaikka viereisellä kentällä tehtiin myös aksaa (ja Riesakin oli siellä). Kerran tuli oman ryhmän turhan iloinen uros hakemaan Kharonia leikkimään, mutta Karppa vaan kysyä multa et joko tehdään töitä :) Keppeihinkin saatiin lisäohjeita ja nyt aletaan muuttamaan verkkoja pikkuhiljaa ohjureihin.

Hyvä meidän joukkue!

Kurumi treenaa

Oltiin Oreniuksen Jounin treeneissä perjantaina. Saatiin aikaiseksi hyviä ja huonoja pätkiä, mutta opettavaista oli taas kerran joka tapauksessa. Kyllä mä vielä joskus saan itseni liikkumaan niin, että koirakin osaa tulkita ohjauksen oikein :)

Kharon treenaa

Kharonin kanssa on tosi kiva tehdä töitä. Hirmu keskittyy koko ajan enemmän tekemiseen kuin ympäristöön, joten treenaaminen hallilla onnistuu jo hyvin vaikka muillakin kentillä olisi toimintaa :)

Aksaotoksia

A:ta alas - keskittyneesti

Tassut sievästi ristissä

Matalaliitoa :)

Tsaukkilan kisailut

Tänään kisattiin Tsaukkilassa neljä starttia. Päivään ei paljon odottelua mahtunut, sillä kisat käytiin kahdella radalla samanaikaisesti ja kaikki säkäluokat olivat samaan aikaan edustettuina. Yhdeksältä aloiteltiin ja jo ennen kolmea päästiin kotimatkalle.

Eka rata oli Minna Räsäsen väkertämä ja ei kyllä sopinut yhtään meidän kolmen viikon kisa- ja treenitauon jälkeiseksi koetukseksi. Rimat lenteli ja ohjaus ei toiminut ollenkaan.

B-kisa - HYL

Toka rata oli Ritva Herralan käsialaa ja sujui meiltä jo huomattavasti paremmin. Hyllytin jo kolmannelle esteelle (putken väärä pää), sillä Kuru oli startissa tosi levoton ja jäin liian kauas putkesta. Koottuihin selityksiin voi vielä lisätä, että putken oikea pää oli siirtynyt paljon siitä mitä se rataantutustumisessa oli, eikä se erottunut hyppyjen takaa enää niin selkeästi. Rata soljui suunnilleen hyvin tästä loppuun, mitä nyt otin toisen hyllyn kolmannelta putkelta kun jätin sen oletuksen varaan ohjauksen sijasta.

A-kisa -  HYL

Kolmas startti oli taas Räsäsen puolella hallia ja tähän olin oikein tyytyväinen. Kuru lähti mukaan ohjauksiin ja kaarrokset olivat pieniä. Sitten radan kinkkisimmässä kohdassa munin valssin täysin peruuttelemalla 387 askelta liikaa ja likka hyppää hypyn selkäni takaa. Ei se mitään. Seuraavalla kerralla me sitten osataan :)

D-kisa - HYL

Neljäs rata oli Herralan hyppäri. Helpohko ja nopeatempoinen rata, jonka hyppysuora herätti pelontäytteisiä ajatuksia monessa ohjaajassa. Radan alku toimi meillä tosi hyvin, vaikka mietinkin kepeille lähetyksen onnistumista. Päätin kuitenkin olla menemättä itse ryssimään keppejä niistolla (jota useat tuohon viljelivät) ja se olikin hyvä päätös :) Keppien jälkeinen valssi meni vähän pitkäksi, mutta Kuru kääntyi kuitenkin suht hyvin. Tuon jälkeen tuli sukellus putkeen ja sitten parit valssit. Niin siis jos olisi ehtinyt tekemään sen jälkimmäisenkin... No, laskelmoituani hetken aikaa sain Kurun seuraavaan putkeen, mutta sitten olinkin jo pahasti myöhässä. Tuosta virheestä rapsahti sitten rima-viitonen ja kielto seuraavalta hypyltä.

C-kisa - 10rv

Kisoista jäi hyvä mieli vaikka tulokset eivät päätä huimaakaan. Kyllä me vielä joskus saadaan palaset loksahtamaan pysyvästi paikoilleen.

Myös kaverini Alexandra oli kisaamassa vehter Fridan (medi 3) kanssa ja toi samalla Kurunpoika Rexin näytille. On se vaan kiva nähdä hirmuja ja huomata niiden olevan ihan yhtä hulluja kuin Karpati-Karppaa :)

Vaivaiset otukset

Kurumi pääsi eilen fyssarille Tanjan taikasormien käsittelyyn ja johan oli likka solmussa. Tiineyden jäljet tuntuivat vielä sisäelimissä, jotka olivat edelleen vähän vinksinvonksin. Myös muutaman viikon takainen törmäys renkaaseen oli selkeästi havaittavissa. Nyt on solmut avattu ja kisalupa sunnuntaille saatu.

Tänään oli Kharonin vuoro päästä Tanjan käsitelyyn. Vähän jänskätti, että miten hirmun eka kerta hiplattavana sujuu, mutta suunnilleen hyvin tuo meni. Loppua kohden levottomuus kasvoi ja varsinkin odotushuoneen äänet ahdistivat. Pentunen saatiin kuitenkin hoidettua ja pienet jumitukset avattua. Myös Karpan sisäelimistä löytyi pieniä poikkeavuuksia, jotka kuulemma johtuvat siitä kun pentu on saanut raivata tiensä ekana synnytyskanavasta ulos. Nuo palautuvat paikoilleen sitten aikanaan. Näin sitä hölmökin viisastuu :)

Maanantaina 13.2. käytiin lääkärissäkin Dominon ja pentusen kanssa. Kharonia on vaivannut jo pidemmän aikaa kutisevat tassut, joita se on myöskin ikävästi kalunnut (syönyt karvat tosi lyhyiksi ja näykkinyt kynsiään). Iholta ei löytynyt mitään, mutta lääkäri epäili kynsikapseleiden värjäytymistä kyseessä olevan hiivasienen liikakasvun. Nyt sitten suihkutellaan kortisonia aamuin illoin ja pestään tassut lääkeshamppoolla pari kertaa viikossa.

Dominolla taas on jo jonkin aikaa ollut virtsankarkailua ja jätkä on myöskin alkanut juomaan tosi paljon. Dodolta otettiin verta ja virtsanäyte tutkittiin, mutta ainoastaan virtsan ominaispaino oli oudon alhainen (1,009). Muuten kaikki oli siis kunnossa. Pidin juomapäiväkirjaa loppuviikon ja ilmoittelin lääkärille tulokset. Nyt sitten lisääntyneen juomisen syyksi epäillään Vi-Siblin -ainetta, jota Domino on syönyt nelisen kuukautta. Vi-Siblin, jota kutsumme kotoisasti kakka-aineeksi, vaikuttaa siis suoliston toimintaan ja se myös janottaa. Dodon maha on jokseenkin herkkä ja uloste ei saisi missään nimessä olla kovaa (vuosi sitten jätkältä operoitiin peräsuolityrä). Jätin kakka-aineen viikko sitten pois ruuasta, mutta juomisessa ei ainakaan vielä ole tapahtunut muutoksia. Ulostaminen taas on heti vaikeutunut ja se on hyvin epäsäännöllistä. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään, sillä tällaiseksi tilannetta ei voi jättää...

Kennelyskäkin kävi vierailemassa laumassa. Kharon yski muutaman päivän, mutta nyt ovat kaikki otukset olleet treenitauolla jo lähes kolme viikkoa. Kurumi hyppii melkein seinille ilman aksaa ja ei tuo Kharonkaan mitenkään rauhallisesti pysty ottamaan liikunnan puutetta. Sunnuntaina Kuru pääsee kylmiltään ottamaan neljä starttia Tsaukkilassa. Melkoista ohjuksen ohjausta varmaankin tiedossa :)

Traagiset takaaleikkaukset ja muita kommelluksia

Kurumi laitettiin treenaamaan takaaleikkauksia kömpelön ohjaajan johdolla 31.1. En ole täysin oikein opettanut Kurua reagoimaan ohjaukseeni, joten nyt oli tiedossa kunnon sulkeiset takaaleikkausten parissa. Kyllähän tuo sitten saatin jotenkin sujumaan, mutta treeniä tarvitaan vielä. Esimerkiksi kompastumiset ja pään seinään lyömiset pitäisi saada minimoitua mieluusti nollatasolle... Ja sen ohjaajan pitäisi osata suunnata liikkumisensa kuvan mukaiseksi...

Seuraavissa treeneissä saimme tutustua Tuulia Liuhdon oppeihin. Tällä kertaa piti ihan oikeasti laittaa jalkaa toisen eteen jos mieli ehtiä ohjaamaan koiran oikeille teille. Alla olevan radan teimme sinistä reittiä pitkin (kirjamet kertovat oman sijoittumiseni). Erityisen vaikeaa oli 6-esteelle kääntö, joten niitä treenatkaamme.

Seuraava pätkä oli viedä hermot ja jäikin kotiläksyksi. Kokeilimme kahta eri vaihtoehtoa, joista lopulta B-vaihtoehto sopi meille paremmin. A-vaihtoehdossa olisi pitänyt olla supernopea, jotta ehtii 2-esteen merkkauksesta 3-esteen päällejuoksuun:

A-vaihtoehto

B-vaihtoehdossa oli tarkoitus pakkovalssittaa 3-este ja tehdä heti perään valssi 3-4-esteiden väliin. Myös kepeillä oli tärkeä muistaa ettei lähde itse etenemään ennen kuin koira on kääntynyt 2-väliin. Tätä täytyy vielä hioa, jotta itselle tulee varma olo omasta osaamisesta. Kuru teki jo hyvää työtä :)

B-vaihtoehto

Alkeiset jatkuvat

Kharonin aksa-alkeissa on päästy jo ohjausharjoituksiin. Kolmansissa treeneissä käytiin läpi keppejä, putkea ja siivekken kiertoja. Keppejä opetellaan nyt vinokeppien ja verkkojen avulla ja Kharon on osoittautunut oikein päteväksi oppijaksi ja kuuden kepin sarjaa tehdään jo hienosti kepit pystyssä.

Neljänsissä treeneissä harjoiteltiin paikallaan pysymistä ja päällejuoksua sekä keinua. Keinua Kharon oli jo aiemmin treenaillut, joten se onnistui hyvin. Ideana on siis opettaa otus menemään täysillä keinun päähän asti. Apuohjaaja tukee keinun paikalleen, koira syöksyy syömään namia keinun päästä samalla heijaten keinua.

Viidennet treenit käytiin Tuulia Liuhdon johdolla. Päivän teemana oli valssiharjoitukset ja mehän oltiin Karpan kanssa ihan pro :) Ensin treenattiin yhden hypyn kanssa ja sitten kahden hypyn kanssa. Tärkeää oli saada palkkaus osuman kohdalleen. Kolmas treeni tehtiin hyppy - u-putki -kuviolla, jossa oli tarkoitus tehdä valssi ensin hypylle ja toinen valssi putken päähän. Ja koska me oltiin ihan pro, niin Tuulia laittoi meidän jatkamaan putken jälkeen vielä pituudelle, joten pääsimme tekemään kolme, siis KOLMEN, esteen rataa!!! Hyvä meidän joukkue!

Alkeisaksa 070312