Kharonin kanssa on saatu aksa-alkeet päätökseen ja nyt kesäkuusta jatkoimme Nooran kurssilla vielä heinäkuun loppuun asti. Pikkujätkä on kehittynyt nopean tasaisesti ja alkaa loppukesästä olla melko valmis pieni aksaotus. Perusohjaukseen kuuluvat jo valssi, takaakierto, suorajuoksut ja eteenmeno. Tekniikoista tuttuja ovat pakkovalssi, niisto, jaakotus sekä muutama muu. "Erikoisesteistä" pituus ja muuri odottavat vahvistamista (tuppaavat unohtumaan radalta) ja rengas ja okseri sujuvat jo hyvin. Kontaktiharjoittelun olen vihdoin saanut alkuun pitkän vitkastelun jälkeen, joten eiköhän puomi ja A-estekin pian kuulu Karpan repertuaariin.
Nooran treeneissä toukokuussa
Kurumi on kehittynyt parissa kuukaudessa myös kivasti. Startteihin on tullut varmuutta, myös 65cm rimat pysyvät ja meidän yhteispeli toimii tosi hyvin. Nooran, Elinan, Jounin ja Hannan neuvot ovat vihdoin alkaneet löytää tiensä perille aivojeni syövereihin :)
Startit sain paremmiksi kahdessa vaiheessa: ensin poissulkemalla Kurun sen noustessa tai liikkuessa (menen kyykkyyn peittäen kasvoni ja sitten palauttamalla koiran) ja tokana Kurun jo pysyessä positiivisella käskyttämisellä (iloinen äänensävy maahan-käskyssä, kehuminen maahanmenosta ja taas iloinen odota-käsky).
Rimojen kanssa olen tehnyt töitä pitkään, mutta vasta Elinan vinkki sääli-rimoista toimi kunnolla. Eli riman roiskuessa palaan riman luo säälimään ja silittämään sitä (koiraa ei huomioida) ja nostetuani riman paikalleen hypytän Kurun siitä uudelleen yli ja kehun kovasti ylityksestä. Kerran menetin hermoni likan tiputtaessa useasti ns. helpon riman ja karjaisin jotain aksakentälle sopimatonta, mutta tämän jälkeen ei rimoja hetkeen tarvinnut nostella kun Kuru keskittyi hyppämiseen kunnolla. Olen myös huomannut sen (samoin Jouni), että vaikeat rimat likka pitää paremmin kuin helpot. Niissä luultavasti itsekin keskityn enemmän ja ohjaan tarkemmin, joten tämä on oppimisen paikka myös minulle.
Yhteistyömme on viime viikkoina toiminut hyvin. Kurumi on kuulolla ja itsekin ohjaan koiraa enkä vain etene radalla. Varsinkin Tampereen kisoissa toukokuussa tämä näkyi: tuloksena kolme hyllyä, mutta myöskin kolme pätevää rataa.
Anne Viitasen hyppäri Tampereella - HYL, mutta vain yhdellä virheellä :)
Dominokin on päässyt taas treenien makuun tokoilun puolella. Tai siis eilen treenasin jätkän kanssa vuoden tauon jälkeen... Dodolla on TK1 ja avoimesta kakkosia, eli sillä linjalla jatkettiin. Kaukoissa seisominen vaatii paaaljon töitä, luoksetulon pysäytyksen tuo muisti jotenkuten, seuraaminen oli edelleen dodomaista mutkittelua ja jäävät liikkeet vähäsen kadoksissa. Katsotaan mitä tuon kanssa saadaan aikaiseksi - mistä sitä tietää vaikka eksyisimme kisaamaankin joskus :)
 |
| Dodo ja Dodon nenä |
Kolmisen viikkoa sitten oma juhannusprojektini, eli Deco-mies, saapui täydentämään laumaamme. Deco on siis Kharonin isä, joten on ollut tosi kiva päästä tutustumaan siihen paremmin. Projekti lähti käyntiin siitä kun satuin kysymään Jonnalta saisinko Decon kisalainaan juhannuksena. Ensin puhuttiin, että Deksu tulisi viikkoa paria ennen treenattavaksi, mutta sitten se tupsahtikin jo toukokuun 19. päivä taloon :) Kotosalla tuo otus on ollut helppo ja lähes huomaamaton ja lenkeilläkin se kulkee mukana hienosti ja rauhallisesti (...toisin kuin omat...). Treenit Decon kanssa ovat opettaneet minulle paljon uutta ja pikkuhiljaa alamme jo puhumaan samaa kieltä. Hyvä niin, sillä juhannuskisat ovat jo ensi viikolla...
 |
| Deco, Kharon, Kurumi ja Domino |
