Kepikepi!

Tänään tahkottiin taas keppejä, ilman apuja tietysti :)

Se pujottelee!

Aloin jokin aika sitten epäillä, ettei Karkar opi ikinä pujottelemaan ilman apuvälineitä. Perjantaina tehtiin kuitekin ensimmäiset keppitoistot ilman verkon verkkoa tai ohjurin ohjuria!

Olen jo aiemminkin kertonut keppitreeneistämme. Eli aloitin alkuvuodesta kuudella vinokepillä ja verkoilla. Melko nopeasti Karppa edistyi tekemään kahtatoista keppiä vinona ja lopulta suorana verkkojen kera. Suorilla kepeillä aloin ottaa verkkoja pois, mutta Kharon ei pysynyt tässä mukana lainkaan. Jossain vaiheessa siirryin kujakepeille kokeilemaan, että mitäs Kar niistä sanoo. Hyvin se nillä meni, mutta tätä en tehnyt kuin muutaman kerran, enkä muista oliko minulla tuossa verkkoja mukana vai ei.

Päätin kuitenkin siirtyä takaisin suorille kepeille ja poistaa verkkoja vähitellen. Sainkin tuloksia aikaan mukavasti, sillä tähän mennessä keppejä oli opeteltu jo yli puoli vuotta silloin tällöin. Poistin verkkoja yhden kerrallaan siten, että lopulta oli jäljellä yksi verkko alussa (2-4), yksi keskellä (5-7) ja kaksi lopussa (9-11, 10-12). Tätä tein jonkin aikaa aloittaen aina kaikilla verkoilla ja lopettamalla jonkinlaiseen variaation kolmella tai neljällä verkolla.

Tästä siirryin vaihtamaan verkkoja ohjureiksi, sillä mielestäni Karppa haki verkkojen muodostamaan kujaan, eikä välttämättä miettinyt pujottelua loppuun asti. En siis vaihtanut verkkoja ohjureiksi kerralla, vaan muutaman treenin ajan käytössä oli molempia. Jouduin hieman ensin käsiohjaamaan ohjureiden kohdalla, mutta nopeasti Kharon hoksasi, ettei ohjureista mennä yli tai ali.

Lopulta oli siis kaikki verkot heivattu pois ja aloin käyttämään pelkkiä ohjureita noin viikko sitten. Käytin alusta lähtien vain kuutta ohjuria (1-3, 2-4, 5-7, 6-8, 9-11, 10-12), sillä nuo puuttuvat välit koira pystyy hakemaan loogisesti, mikäli sillä on jo ideaa taustalla mitä pujottelu on. Aloitin treenin siis aina kuudella ohjurilla, mutta poistin niitä heti muutaman onnistuneen toiston jälkeen. Eka ja toka ohjuritreenikerta päättyivät neljään ohjuriin, kolmas ja neljäs kahteen ohjuriin ja nyt viime kerralla sain viimeisenkin ohjurin pois. Ilman ohjureita sai 4/5 onnistunutta toistoa. Toki taas seuraavat keppitreenit aloitan parilla ohjurilla, mutta saan ne luultavasti nopeasti otettua pois.

Pitkä tie näiden keppien opettelu on meillä ollut ja projekti jatkuu edelleen. Kyllä nuo nyt nopeamminkin olisi saanut opeteltua, mutta ei nuorella koiralla kiire ole - Kharonhan on nyt vasta 1v4kk ikäinen. Nyt tuo sitten osaa kaikki esteet suurinpiirtein ja kisavalmius on vain jalostusta vaille hanskassa. Ehkäpä jo keväällä saadaan ekat kisastartit otettua, ehkä ei. Juhannuskisat ovat meidän aikataulullisena tavoitteena olleet koko ajan, mutta kisaamaan en lähde ennen kuin koira on mielestäni oikeasti siihen valmis.

Domino lääkärissä

Dominolta on operoitu peräsuolityrä pari vuotta sitten. Tyrä aiheutui siitä, kun eturauhanen laajeni hormonihyrräyksen seurauksena ja tukki suolta jatkuvasti. Näistä johtuen Dominolla on ollut kakkimisvaikeuksia. Onhan tuo muutenkin huonomahainen yksilö, joten sopivaa ruokavaliota on ollut vaikea löytää. Kokeiltu on erilaisia nappuloita (myös ell-asemilta saatavia erikoisruokia), NEUta, puuromössöjä ja lihoja, mutta usein nämä ovat sopivia vain hetken ja sitten taas vaihdetaan. Lisäksi kuvioissa on myös runsasta juomista, joten vaivaan vähäsen auttanut Vi-Siblin piti jättää pois, sillä se lisäsi juomista todella paljon.

Kiinnitin jo sunnuntaina huomiota, ettei Domino kaki taas vaihteeksi kunnolla. Maanantaina illalla ajattelin, että täytyy antaa tuolle Microlax-suppo oloa helpottamaan. Unohdin sitten kokonaan tuon asian ennen iltalenkkiä ja suppo sitten jäi laittamatta. Tiistaina aamulla lähdin hallille treenaamaan ja lämppälenkki oli yhtä kykkimistä. Mitään Dodo ei kuitenkaan saanut aikaiseksi. Kotiin päästyäni laitoin supon ja odottelin tilanteen helpottuvan, mutta ei. Ei edelleenkään kauheista pinnistelyistä huolimatta kikkareen kikkaraa. Mietin, että jos jätkälle antaa omaa rauhaa, niin ehkäpä se saa asiansa hoidettua. Suljin Dominon makkariin ja kurkin aina välillä miten tilanne etenee. No ei kulkaa edennyt. Vähäsen saatiin ohivuotonestettä tiputeltua, mutta siinä se sitten oli.

Siirsin koiran patiolle kykkimään, mutta ei siitä mitään tullut. Päätin kokeilla, että jos pystyisin itse vähäsen ronkkimaan tuloillaan olevaa kikkaretta pienemmäksi. Siitä alkoikin sitten kauhea huuto, vaikka siis vain vähän hipaisin peräaukon seutua. Kikkare oli todella iso ja kova, joten ei ihme ettei se mihinkään liikahda. Domino oli viikon sisään syönyt pari annosta luista lihamixiä, joten ilmeisesti se oli edes auttanut mukavasti kovan massan kehittymistä. Vein koiran takaisin patiolle ja se kävi lähes heti betonille makaamaan ja läähätti kovasti.

Kotikonstit oli nyt käytetty, joten pakko sitä oli lääkäriin soittaa. Aikoja ei Vettorissa ollut, mutta koska olen otuksen kanssa siellä aiemminkin asioinut näiden vaivojen kanssa, niin sain akuuttiajan ja lähdin heti ajamaan sinne. Dodo oli odotustilassa kovin vaisu ja outo, mutta pian se sitten jo rauhoitettiin muihin maailmoihin. Yli tunnin ajan odottelin kuulumisia ja lopulta tuli tietoa. Domino oli röntgenkuvattu ja peräsuoli oli täynnä rtg-tiivistä ulostemassaa. Sitä oltiin huuhdeltu suolesta pois ja massa oli täynnä luusiruja. Koko suoli on varmaankin aivan ärtynyt ja peräaukko oli lähes vereslihalla. Jätkä oli tiputuksessa saadakseen vähän lisävoimia. Uutta tyrää peräsuolessa ei siis ollut, mutta sen loppuosa on pahasti laajentunut.

Kotona Domino vain torkkui. Yleensä se seurailee minua ympäri kämppää, mutta nyt se ei jaksanut. Taisivat trikitkin hoksata, että nyt ei kannata riehua, joten meillä oli koko ilta kovin hiljaista. Ennen iltalenkkiä laitoin vielä lääkäristä mukaan saadun peräruiskeen Dodolle, mutta siihen loppuivat päivän kiusaamiset.

Aamulla Domino oli oikein pirteä ja on tänään touhunnut normaaliin tapaan. Metsässä jaksoi juosta ja kiusata Kharonia. Kakkiminen tekee varmasti kipeää vielä jonkin aikaa, mutta vetisen liejun lisäksi olen saanut todistaa jo muutamaa pikkupalluraa. Ruokinta täytyy tästä lähtien toteuttaa erilaisinä vetisinä mössöinä, eli sisäelinpirtelöitä vaan Dominolle. Eiköhän ne sille kelpaa. Äitini olikin käynyt kirppikseltä metsästämässä Dodolle ihan oman tehosekoittimen lihamössöjä varten ja sitä tässä illalla testattiin. Hyvä pirtelö sillä saattiin aikaan :)

Toivottavasti Dominon ummetusvaivat on nyt kärsitty ja löydämme sen oikeanlaisen ruuan tuolle. Monet koiratuttuni jaksavat kertoa kuinka ikävää on kun koira ripuloi. No, me otettaisiin se ripuli sata kertaa mieluummin kuin tämä jatkuva ummetus. Olkaapa siis koiraihmiset tarkkoina koirienne kakkimisen suhteen ja huomatkaa jos koira kärsii ummetuksesta. Ei se ripuli todellakaan ole se pahin mahdollinen vaihtoehto.