Viisi viikkoa professoria

Coin on fiksu. Pelottavan fiksu. Täytyy tarkkaan miettiä mitä ja miten sen kanssa tekee, jotta ei tarvitse harrastaa korjaussarjoja tulevaisuudessa.

Eilen kävimme toista kertaa aksaesteillä. Ohjelmassa on ollut siivekkeen kiertoa ja putkiopetusta (mitä sitä nyt yksinään pystyy tekemään). Siivekkeen kierrossa piti autella ja odotella hoksaamista ehkä kolme toistoa viikko sitten ekalla kerralla. Sen jälkeen pentu suoritti homman kuin vanha tekijä. Putken kohdalla sama juttu. Nyt tokalla kerralla meinasi oma leuka loksahtaa maahan asti kun professori Coin yhtäkkiä päätti itsekseen juosta 4m-putken kauempaan päähän ja sen läpi minun ja kupin luo. WTF?! Kyllä pennut vaan pääsee välillä yllättämään hyvinkin positiivisesti.

Putkiosaamisen taidonnäyte

Siivekkeen kiertoa

Kharonin kanssa olen pikkuhiljaa päässyt treeni-innosta kiinni. Ote on vielä heikko, mutta kyllä se tästä lähtee taas. Viime viikolla sain ratatreenin muutaman pätkityn yrityksen jälkeen nollana läpi ja tällä viikolla kääntövääntö-kohta meni lopulta suht nätisti myös jankatessa. Eka yritys oli siinä paras kun koira ei ennakoinut keppejä lainkaan.

Kharon kääntövääntöilee

Kharon ja Coin jäähkälenkillä

Greetings from Wales

Muutama päivä sitten lauman jatkoksi muutti Coin, trikkipoika Walesista. Coin on 11-viikkoinen pallero ja etsi erinäisten sattumusten takia kotia vielä pari viikkoa sitten. Kaverini laittoi pojasta ilmoituksen FB:n puolelle, enkä voinut olla kysymättä lisätietoja. Säkkiin vilkaistuani piti se sika sitten ostaa, vaikken niin kauheasti siitä mitään tiennytkään. Eihän minun vielä pitänyt pentua ottaa, mutta niin ne suunnitelmat vaan joskus muuttuvat.

Coin

Back in action!

Lauantaina käytiin kisailemassa Riihimäellä kolmen startin verran. Ensimmäisessä startissa märällä nurmella Kar liukasteli, josta varmaankin johtui varmistelukiellot ja rimantiputukset. Toka rata kisattiin myös nurmella. Se sujui jo paremmin, mutta rimoja paukkui ja kieltoja tuli. Kolmas rata oli sisällä hiekalla. Rata sisälsi ison osan flow-fiilistä ja hienoa yhteistyötä, joka on aivan valtavan upea juttu! Yhdeltä hypyltä kielto ja rima alas huolimattoman niiston seurauksena, mutta ei se meitä tällä kertaa haittaa. Kivaa oli!

Off-course fun!

Elämä on heitellyt moneen suuntaan tämän vuoden aikana. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Välillä sitä luulee olevansa jo pohjalla, mutta onnistuukin porautumaan vielä syvemmälle. Toisinaan sitä taas leijuu taivaalla hattarana hymy korvissa. Toivon, että loppuvuosi tuo tullessaan enemmän sitä hyvää hattaraa, sillä niin paljon tässä on jo porailtu löytämättä öljyä. Ensi viikolla kirmataan kolmipäiväisellä TopTeam-leirillä ja luvassa on muutakin kivaa :) Mutta niistä lisää kun niiden aika koittaa.

Viikot vierivät

Nyt on kulunut viisi kuukautta Dominon poismenosta. Se asia on saatu käsiteltyä ja aika alkaa kultaamaan muistoja. Nyt on kulunut puolisentoista kuukautta Winryn poismenosta. Tuplasuru on ollut hyvin raskasta. Winryn myötä katosivat myös suunnitelmat seuraaville parille vuodelle tai ainakin ne menivät melko pitkälti uusiksi. Agilityelämä on ottanut takkiinsa näistä sattumuksista hyvin paljon. Alkuvuodesta en kisannut ja treenaaminenkin tuntui nihkeältä. Kevään saapuessa muutto toiseen kaupunkiin toi parin kukauden treenitauon, ja kun vihdoin löysin kipinän treenaamiseen, niin se sammutettiin hyvin ikävällä tavalla.

Pääsin Kharonin kanssa nollakoirakoksi mm-karsintojen ekalle päivälle. Olin todella iloinen, että minua tuohon hommaan pyydettiin ja innoissani järjestelin kuviot sopimaan siten, että pääsen paikalle. Sitten maa järisi ja piti miettiä löytyykö minulta henkisiä voimavaroja suoriutua tehtävästä vain pari päivää Winryn viimeisen matkan jälkeen. Päätin yrittää ja olen siitä tyytyväinen, vaikka pääkoppa ei ihan toiminut radalla normaaliin tapaan. Ekaa kertaa ikinä unohdin radan, mutta väliäkö sillä. Eipä kukaan niitä nollakoirakoiden suorituksia jälkikäteen niin muistele.

Parin viikon kuluttua starttaa TopTeam16-17 -kausi. Me ollaan Karpan kanssa mukana ja yritetään kiivetä taas astetta paremmalle tasolle omassa agilitykuplassamme. Minun piti kovasti paljon treenata kesällä, jotta meillä olisi paketti suunnilleen kasassa ensimmäistä leiriä ajatellen. On kuitenkin ollut todella vaikea lähteä hallille treenaamaan. Ensin ajattelin sen olevan omaa saamattomuuttani, mutta kun vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja menin treenaamaan, niin koko halli oli täynnä Winryä. Itkuhan siinä meinasi tulla, mutta ymmärsin päänuppini jollain tasolla suojelleen minua ikävältä pitämällä minut pois sieltä. Heinäkuussa treenasin peräti tuon ainoan kerran ja nyt elokuussa olen vasta kerran päässyt hallille asti. Mutta eiköhän se siitä kun tulee projekteja ja kotiläksyjä TopTeam-koutseilta tehtäväksi ja on pakko saada ne hoidettua.

Tänään olen menossa kisaamaan. Pohdin, että josko sekin voisi auttaa minua pääsemään ylös suosta ja takaisin ruotuun. Kharonilla on luultavasti turbovaihteisto käytössä ja oma reaktiokykyni pahasti ruosteessa, joten loistaviin suorituksiin en usko meidän pystyvän. Innostus on kuitenkin kantanut koko viikon, joten kivaa meillä varmasti tulee olemaan.

Sellaisia mietteitä nyt tähän iltaan. Hyvää yötä!

Goodbye.

Awesome puppy has left the building. Goodbye and thank you, Winry.

Winry Rockbell 29.1. - 30.6.2016

Elämä on epäreilua

Viikko sitten kävin Winryn ontumisen takia näyttämässä pentua lääkärissä. Pentu ei aristanut etujalkansa vääntelyä ja kääntelyä, joten olat kuvattiin OCD:n varalta. Irtopalaa ei kuvissa näkynyt, mutta mahdolliseen kyynärnivelen inkongruenssiin lääkäri kiinnitti huomiota. Inkongruenssilla tarkoitetaan luiden epätasaista kasvuvauhtia, jolloin (tässä tapauksessa) luut eivät asetu nivelessä oikein suhteessa toisiinsa. Myöskään lihasvaurion mahdollisuutta ei pystytty poissulkemaan, joten varattiin aika parin viikon päähän kontrolliin ja fysioterapiaan.

14.6. Oikea olkapää puhdas - kyynärä epämääräinen

14.6. Vasen olkapää puhdas - kyynärä suht normaali

14.6. Oikean kyynärän epämääräinen alue

Viikon levon ja kipulääkekuurin jälkeen Winry edelleen ontui, välillä jopa mielestäni pahemmin. Mentiin näytille heti ja nyt pentu aristi jalkansa vääntelyä selvästi. Kyynärät kuvattiin sivulta ja edestä ja kaksi ortopedia katsoi kuvat läpi. Diagnoosiksi tuli kyynärnivelten kasvuhäiriö, joka on tällä hetkellä oikealla paha ja vasemmalla lievä. Pelkällä kipulääkkeellä pennulle kehittyisi paha nivelrikko nopeasti, joten se ei ollut vaihtoehto. Operointi voisi olla, jolloin pidempi luu katkaistaisiin, jalka kuntoutettaisiin ja lopulta otettaisiin kontrollikuvat. Todennäköisesti yksi operaatio ei riittäisi, vaan tarvittaisiin vähintään toinen samanmoinen ruljanssi. Käytännössä se tarkoittaisi Winryn pitämistä häkkieläimenä seuraavat kuusi kuukautta, ellei pidempäänkin. Parhaimmillaankin pentu saattaisi pystyä elämään vain aktiivisen kotikoiran elämää, jos sitäkään. Aksakoiranurasta olisi melko turha haaveilla.

Isoja päätöksiä taas tehtävänä. Elämä ei ole aina ihan helppoa.

21.6. Kyynärät sivulta

21.6. Kyynärät edestä

Elämä on laiffii!

First steps in the world of agility

#fitdogway

Winry pääsi mukaan FitDog-tuotteiden pentutestiryhmään, joten olen nyt yrittänyt ahkerasti pakata reissuille mukaan Puppy Booster -juomaa. Tarkoituksena on opetella juottoruutini heti alusta alkaen, ja Winrylle meneekin juoma kaupaksi oikein hyvin missä vain.

Agility Akatemialla

Treeniä treeniä!

Ulkonakin maistuu

Myös hälinässä muu unohtuu

Winryn taival jatkuu

Winryn ensimmäiset päivät Suomessa

Erilainen pääsiäinen

Pitkäperjantaina vein trikit hoitoon ja suuntasin Vantaalle veljeni luokse yöksi, sillä lauantai-aamulla oli tarkoitus lentää Budapestiin. Miksi Unkariin - no siellä odottaisi pieni pentupallero minua!

Olen noin vuoden katsellut pentueita sillä silmällä ja hyviä yhdistelmiä onkin tullut vastaan. Pienten ja isompien vastoinkäymisten takia suunnitelma on kuitenkin siirtynyt, kunnes muutama viikko sitten törmäsin ilmoitukseen vapaana olevasta narttupennusta. Uskaltauduin kysymään lisää pennusta ja yhdistelmästä, ja se vaikutti päällisin puolin hyvältä vaihtoehdolta. Kasvattaja oli myös kiinnostunut millainen koti minulla olisi pennulle tarjota, joten kävimme kirjeenvaihtoa muutaman sähköpostin verran. Kyselin, että miksi kuudesta pennusta juuri tämä on vielä vailla kotia. Vastaukseksi sain, että likka on kasvattajan suosikki ja pentueen paras pentu. Hän pitäisi pennun itse jos elämäntilanne sen sallisi, mutta yrittää nyt etsiä sille yhtä hyvää kotia kuin voisi itse tarjota. Kaikki vaikutti siis olevan kunnossa, joten ilmoitin olevani pennusta todella kiinnostunut. Muutaman päivän kuluttua sitten varmistui, että pikku-JingJang muuttaisi luokseni Suomeen!

Varasin lennot ja siitä alkoi parin viikon jännitys matkaa odotellessa. Sain paljon videoita ja kuvia, joten ihan täysin pimennossa en joutunut olemaan. Menolento sujui ongelmitta ja Budapestin kentälle minua tuli vastaan toinen pennunottaja. Ajelimme kasvattajan farmille ja siellä vihdoin pääsin livenä palluttamaan neljää jäljellä olevaa kaveria. Kasvattaja oli oikein mukava ja kertoi pennuista sekä esitteli aikuiset koiransa. Farmilla oli lampaita, joten pääsin näkemään emän, emänemän, ja emän velipuolen paimennustreeniä. Lähdön koittaessa kasvattaja vielä sanoi olevansa todella tyytyväinen päätökseen lähettää pentu minun hoiviini Suomeen :)

Automatka lentokentälle sujui pentujen nukkuessa, mutta kentällä minua hieman koeteltiin juoksuttamalla pennun kanssa terminaalista toiseen. Lopulta oikea check-in-tiski löytyi ja pääsin jonottamaan tylsyyttään huutavan pennun kanssa. Suurin osa muista matkustajista hymistelivät tilanteelle ja check-in:n väki halusi pennun syliin silitettäväksi. Turvatakastuksessa päästivät minut fast lanea pitkin, joka oli todella kiva juttu. Parinkymmenen minuutin jonottaminen pentu sylissä ei houkuttanut sitten yhtään. Lopulta löysin itseni oikealta portilta ja istuin odottelemaan. Pentu pissi ja leikki hetken, kunnes väsy taas painoi. Siirsin pentusen lentokassiin nukkumaan ja siellä se torkkui tyytyväisenä boardingiin asti. Koneeseen oli mentävä pentu kassissa ja sitä sitten hieman protestoitiin kassin sisällä. Penkin alle parkeerattuaan pentu taas nukkui, eikä se kauheasti äännellytkään koko matkan aikana. Lattialla vain oli ikävän kuuma ja sainkin luvan heti laskeuduttuamme ottaa pennun pois kassista.

Lentokentällä

Suuntasimme nopeasti ulos kentältä, sillä tullissakaan ei kukaan ollut kiinnostunut pikkupennusta. Vielä oli edessä parin tunnin automatka Turkuun, mutta sen pentu selvitti nukkumalla kalteriyksiössään. Kotona odotti trikkien kohtaaminen, joka sujui ilman suurempia mutinoita. Melkein suoraan mentiinkin ansaituille yöunille, eikä pentunenkaan itkeskellyt.

Tästä se hullunmylly taas alkaa...

Tervetuloa laumaan Winry!

Winry farmilla

FI AVA Kharon

FI AVA Oakmeadow Spellcaster
KHARON

Kharonille napsahti kolmas agilityserti Porissa Wecan kisoissa! Ensimmäinen mahdollinen kisastartti aikarajan täyttymisen jälkeen ja heti onnisti. Kurjalle viikolle hieno loppu :)

Domino on poissa.

Vaikka koiran mieli olisi vielä vetänytkin lenkkipoluille, niin raskas päätös oli pakko tehdä ja päästää Domino sateenkaarisillalle juoksentelemaan.

Domino 9.3.2006 - 14.3.2016

Patti kasvoi todella nopeasti ja viimeisen viikon aikana kasvu mielestäni kiihtyi. Maanantaina 7.3. silmäkuopan reunan vielä tunsi kevyesti koskettamalla, mutta jo torstaina 10.3. kasvainmassa ylettyi siihen asti reilusti. Suun sisäpuolelle tuli myös mustelmannäköistä punoitusta. Selvähän se on, että tuollaisessa paikassa oleva patti repii ja venyyttää paikkoja.

Viimeisinä viikkoina ei selvitty ilman dominomaisia kommelluksia. Domino oli päässyt käsiksi pakastimeen, vetänyt laatikon auki ja vetänyt pussillisen hirvenluita. Luut ovat olleet kiellettyjen herkkujen listalla jo viisi vuotta, sillä Dominon maha menee niistä aivan tukkoon. No, oli vissiin herkullista vaikka herkuista seurasikin mukavasti oksentelua ja muuta ei-niin-kivaa. Hienoa kuitenkin, että jaksoi pähkäillä ongelmiin ratkaisuja :)

12.3.

"Kas vain", sanoi kasvain, ja kasvoi vain.

Dominon patti jatkaa kasvamistaan. Ikävän nopeasti ja varmasti. Koiran käytöksestä tai olemuksesta ei kyllä edelleenkään oikeastaan huomaa sen olevan syöpäsairas. Siinä se juoksee metsässä missä muutkin ja syö hyvällä halulla kaiken tarjotun. Reisistä on lihasmassa kadonnut olemattomiin ja paino on tainnut tippua noin 2kg. Lisäksi patinpuoleinen korva reagoi hieman kutisemalla ja mähläytymällä. Kipulääkkeenä menee Dolagis 60mg:n vrk-annoksena ja se on ollut riittävä (vaikken kyllä tiedä mikä tilanne olisi ilman sitä). Ainut isompi ongelma on tuon elukan ruuansulatus, sillä ilmeisesti kipulääke vetää mahan niin kovaksi, että Dodoa vaivaavat jatkuvasti (tyrästäkin johtuvat) ulostamisvaikeudet.

Nyt pikkuhiljaa patti alkaa olla silmäkuopan tasolla, joten pian nähdään miten se vaikuttaa silmään. Silmäluomi on jo venynyt, sillä tottahan toki kasvain kiristää ihoa. Kasvainmassa myös "valuu" ientä pitkin hampaiden tasolle, muttei haittaa syömistä. Tänään kokeilin leukanivelen kohdilta ja siellä kyllä alkaa jo tuntumaan ahtaalta. Aiemmin kasvain oli tasaisen pyöreä, mutta nyt muoto on alkanut möykkyyntyä epäsymmetriseksi. Enää en myöskään saa vedettyä huulta kasvaimen päältä pois, mikä onnistui vielä viikko sitten. No, näillä mennään. Kymppisynttäreitä odotellessa. Toivottavasti se päivä saavutetaan.

12.2.

12.2.

19.2.

19.2.

19.2.

19.2.

Dominon diagnoosi

Dominolla on pahanlaatuinen suusyöpä.

Patologin lausunto

Tutkimustulos: Uudismuodostumakudosta yläleuasta, (Perifeerinen odontogeeninen) Fibrosarkooma

Näytepaloissa todetaan erittäin proliferatiivinen, infiltratiivisesti kasvava, atyyppisistä sukkulasoluista koostuva kasvainmuutos, johon multifokaalisesti liittyy kalkkeutuneita osin luukudokseksi erilaistuvia alueita. Sukkulasolukomponenttiin liittyy korkea mitoottinen aktiviteetti ja patologisia mitooseja. Kasvainkudosta todetaan yleisesti esimerkiksi lihaskudoksessa infiltroivana.

Löydös viittaa fibrosarkoomaan, erityisesti perifeeriseen odontogeeniseen fibrosarkoomaan. Tähän kasvaintyyppiin liittyy kudoksiin tunkeutuvan kasvutavan takia korkea paikallinen uusiutumisriski. Muutokseen liittyy yleensä pieni etäpesäkeriski.

Lääkärin mietteet

Kasvaimen poisleikkaaminen vaatisi osittaisen yläleuan poiston ns. maxillectomian eli ison luuleikkauksen. Patin voi antaa olla niin kauan kun se ei häiritse Dominoa, eli ei aiheuta kipua, häiritse syömistä tai kutise pahasti. Kipulääkettä voi tarvittaessa antaa.

Omat ajatukset

Dominoa ei leikata. Kyseessä on kohta 10-vuotias koira, jolla on paha peräsuolityrä ja etujalkojen ranteissa ja varpaissa alkavaa nivelrikkoa. On ilmeisesti hyvin todennäköistä, että kasvain uusisi leikkauksesta huolimatta, joten ei ole järkevää lähteä sitä operoimaan kun huomioi myös Dominon muut vaivat. Kipulääkettä voin syöttää vaikka heti, sillä ei siitä haittaakaan ole.

Tämän hetken tilanne on se, että patti on kasvanut noin kaksinkertaiseksi siitä kuin mitä se oli kun sen huomasin (16.12.). Vielä se ei paina silmää eikä koira vaikuta millään tavalla kivuliaalta. Patti ei kutise eikä ole kosketusarka. Lenkeillä Domino juoksee kuin peura ja kotosalla on mukana kaikessa. Se, että koira on niin normaali oma itsensä, tekee elämästä nyt todella vaikeaa.