Greetings from Wales

Muutama päivä sitten lauman jatkoksi muutti Coin, trikkipoika Walesista. Coin on 11-viikkoinen pallero ja etsi erinäisten sattumusten takia kotia vielä pari viikkoa sitten. Kaverini laittoi pojasta ilmoituksen FB:n puolelle, enkä voinut olla kysymättä lisätietoja. Säkkiin vilkaistuani piti se sika sitten ostaa, vaikken niin kauheasti siitä mitään tiennytkään. Eihän minun vielä pitänyt pentua ottaa, mutta niin ne suunnitelmat vaan joskus muuttuvat.

Coin

Back in action!

Lauantaina käytiin kisailemassa Riihimäellä kolmen startin verran. Ensimmäisessä startissa märällä nurmella Kar liukasteli, josta varmaankin johtui varmistelukiellot ja rimantiputukset. Toka rata kisattiin myös nurmella. Se sujui jo paremmin, mutta rimoja paukkui ja kieltoja tuli. Kolmas rata oli sisällä hiekalla. Rata sisälsi ison osan flow-fiilistä ja hienoa yhteistyötä, joka on aivan valtavan upea juttu! Yhdeltä hypyltä kielto ja rima alas huolimattoman niiston seurauksena, mutta ei se meitä tällä kertaa haittaa. Kivaa oli!

Off-course fun!

Elämä on heitellyt moneen suuntaan tämän vuoden aikana. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Välillä sitä luulee olevansa jo pohjalla, mutta onnistuukin porautumaan vielä syvemmälle. Toisinaan sitä taas leijuu taivaalla hattarana hymy korvissa. Toivon, että loppuvuosi tuo tullessaan enemmän sitä hyvää hattaraa, sillä niin paljon tässä on jo porailtu löytämättä öljyä. Ensi viikolla kirmataan kolmipäiväisellä TopTeam-leirillä ja luvassa on muutakin kivaa :) Mutta niistä lisää kun niiden aika koittaa.

Viikot vierivät

Nyt on kulunut viisi kuukautta Dominon poismenosta. Se asia on saatu käsiteltyä ja aika alkaa kultaamaan muistoja. Nyt on kulunut puolisentoista kuukautta Winryn poismenosta. Tuplasuru on ollut hyvin raskasta. Winryn myötä katosivat myös suunnitelmat seuraaville parille vuodelle tai ainakin ne menivät melko pitkälti uusiksi. Agilityelämä on ottanut takkiinsa näistä sattumuksista hyvin paljon. Alkuvuodesta en kisannut ja treenaaminenkin tuntui nihkeältä. Kevään saapuessa muutto toiseen kaupunkiin toi parin kukauden treenitauon, ja kun vihdoin löysin kipinän treenaamiseen, niin se sammutettiin hyvin ikävällä tavalla.

Pääsin Kharonin kanssa nollakoirakoksi mm-karsintojen ekalle päivälle. Olin todella iloinen, että minua tuohon hommaan pyydettiin ja innoissani järjestelin kuviot sopimaan siten, että pääsen paikalle. Sitten maa järisi ja piti miettiä löytyykö minulta henkisiä voimavaroja suoriutua tehtävästä vain pari päivää Winryn viimeisen matkan jälkeen. Päätin yrittää ja olen siitä tyytyväinen, vaikka pääkoppa ei ihan toiminut radalla normaaliin tapaan. Ekaa kertaa ikinä unohdin radan, mutta väliäkö sillä. Eipä kukaan niitä nollakoirakoiden suorituksia jälkikäteen niin muistele.

Parin viikon kuluttua starttaa TopTeam16-17 -kausi. Me ollaan Karpan kanssa mukana ja yritetään kiivetä taas astetta paremmalle tasolle omassa agilitykuplassamme. Minun piti kovasti paljon treenata kesällä, jotta meillä olisi paketti suunnilleen kasassa ensimmäistä leiriä ajatellen. On kuitenkin ollut todella vaikea lähteä hallille treenaamaan. Ensin ajattelin sen olevan omaa saamattomuuttani, mutta kun vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja menin treenaamaan, niin koko halli oli täynnä Winryä. Itkuhan siinä meinasi tulla, mutta ymmärsin päänuppini jollain tasolla suojelleen minua ikävältä pitämällä minut pois sieltä. Heinäkuussa treenasin peräti tuon ainoan kerran ja nyt elokuussa olen vasta kerran päässyt hallille asti. Mutta eiköhän se siitä kun tulee projekteja ja kotiläksyjä TopTeam-koutseilta tehtäväksi ja on pakko saada ne hoidettua.

Tänään olen menossa kisaamaan. Pohdin, että josko sekin voisi auttaa minua pääsemään ylös suosta ja takaisin ruotuun. Kharonilla on luultavasti turbovaihteisto käytössä ja oma reaktiokykyni pahasti ruosteessa, joten loistaviin suorituksiin en usko meidän pystyvän. Innostus on kuitenkin kantanut koko viikon, joten kivaa meillä varmasti tulee olemaan.

Sellaisia mietteitä nyt tähän iltaan. Hyvää yötä!