Nostetta

Negatiivisesti latautuneen päivän jälkeen raahauduttiin väsyneenä Juhan treeneihin. En uskonut kykeneväni kovinkaan kummoiseen ohjaamiseen, mutta oman vuoron koittaessa löysin suomalaisen sisun sisältäni ja pistin haisemaan. Radan alussa oli hieman kiire, ainakin ajatuksissani. Lopulta saatiin kaksi peräkkäistä päällejuoksua toimimaan ilman rimantiputusta antamalla koiralle hieman enemmän tilaa. Kun alkupätkä oli kunnossa, niin yllätin itseni ohjaamalla koiran 26/26 esteen läpi nollana. Fiilis oli loistava! Koutsikin kehui. Hän ei olisi uskonut, että pystyn korjaamaan asennettani näin nopeasti paremmaksi ja keräämään rohkeutta ohjauksiin parissa viikossa. Noste saisi nyt pysyä ja auttaa minua myös kisoissa. Työt hieman häiritsevät sopivien kisojen löytämistä, mutta ehkäpä maaliskuussa pystyn muutaman startinkin taas ottamaan.

Nyt mennään eikä meinata

Juhan treeneissä vaadittiin jälleen uskallusta lähteä mukaan tilanteisiin eikä vain jäädä takaaohjailemaan. Selvisin omalla suunnitelmallani melko pitkälle ja olisin kyllä pystynyt nollankin vääntämään, mutta lähdimme pätkimään treeniä kiristääksemme suoritusaikaa. Karppa sai kehuja radanlukutaidostaan. Senhän se osaa. Esteet on myös hyvin hallussa ja ainoa jarru olen minä. Tosi yllättävää. Minun pitää siis reagoida tilanteisiin nopeammin ja olla varmistelematta jokaista kääntöä ja vääntöä liikoja.

Karpaasi loisti kepeillemenossa. Ensin tehtiin 180-asteen jenkkityylinen käännös hypylle, sujahdetiin A:n alla olevaan suoraan pikkuputkeen ja siitä suoraan kepeille lyhyellä estevälillä. Ekalla yrityksellä nappisuoritus ilman, että koira kääntyi vilkuilemaan minua! Käskytin kepit jo hypyltä, joten Kharonilla oli tieto tulevasta hyvissä ajoin ennen putkea. Hieno Kar!

Radan loppupuolella minulla oli vaikeuksia ehtiä juoksemaan puominpituinen matka ohjaamaan koiraa loppusuoralle (rengas - hyppy). Koira suoritti tuossa tilanteessa puomin alla olleen suht suoran putken, joten pysäytyskontaktista ei ollut hyötyä. Sain kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen Karpan putkesta renkaan läpi vikalle hypylle ilman vilkuiluja. Emmekä siis edes tehneet kovin montaa toistoa ennen onnistumista. Hyvä me, taas kerran!

Juhan mielestä minä ja Kharon ollaan kehityskelpoinen pari, ja eiköhän minustakin vielä hyvinliikkuva ohjaaja tehdä. Siihen pyritään!

Mr HappyFace

Been there, done that!

EO-karsintojen Tampereen "osakilpailu" on nyt koettu ja voidaan elää sitä kokemusta rikkaampana. Fiilis on LOISTAVA ja pystyin toteuttamaan itseäni onnistuneesti. Pisteisiin ei meidän aika riittänyt, mutta hyppyradalta tulostaululle ilmestyi ratavirheetön suoritus pienellä yliajalla.

Ensimmäinen rata oli Esa Muotkan agilityrata, joka oli haasteita tarjoava olematta liian hankala. Kharonin kanssa keskustelimme startissa siellä pysymisestä, mutta pääsin kuitenkin radalle ilman turhaa häslinkiä. Aloitin valssiliikkeillä, joista 3-4-väliin sovittamani askeeleet kuitenkin myöhästyivät rytmistä ja peitin 4-hypyn koiralta. Seurauksena rima alas. Siitä kiihdytimme vauhtia leikaten radan leveyssuunnassa koiran suorittaessa putken ja pituuden minun yrittäen epätoivoisesti saada ohjattua myös niitä seuranneen hypyn. Kar valahti hypystä ohi, mutta sain sen kalastettua takaisin oikealle reitille. Tästä jatkettiin persjättöjä ja niistoja hyödyntäen puomille, joka oli jälleen yksi meidän taidonnäytteistä. Tosin olisi se koira voinut vähän kauemmin siellä kontaktilla nököttää. Siitä seurasi radan haastavin osuus: puomilta suoraan vinohypyn kautta ahtaaseen takaakiertoon. Sain kun sainkin koiran takaaohjattua sinne hypylle oikein! Jes, hienoa! Sitten 180-asteen käännös ja avokulmaan kepeille. No problem, paitsi että otin koiran niin hyvin haltuun, että se pomppasi edestäni selkäni takana olleelle hypylle. No se siitä tuloksesta, mutta matka jatkuu! Karppa kepeille ja takaaleikkaus toiselle puolelle ja sieltä keinulle. Loistavalle keinulle! Siitä vielä hyppy eteen ja... Pah, koira hyppäsi esteen takaisinpäin. Harmi, mutta ei sitä sinne jääty harmittelemaan. Siitä A:n kautta viimeisille esteille, mutta kun Kar ei pysähtynyt sovitusti A:lle, niin skippasimme yhden takaakiertohypyn ja viiletimme maalisuoralle rengas-muuri-okseri. Okserin takarima taisi pudota, mutta ei se mitään. Omasta mielestäni rata oli meiltä todella hyvää yhteistyötä. Parhaat jutut: 7-hypylle viennin pelastus, puomilta vienti takaakiertoon. 

Toinen rata oli Jari Suomalaisen hyppyrata, joka näytti aluksi ihan kamalalta. Tutustuessa kuitenkin huomasin, että tällä radalla Karpan kuuliaisuudesta on hyötyä, sillä se ei sinkoile omiin ratkaisuihinsa kovinkaan helposti. Startissa oli hankaluuksia saada koira ymmärtämään, että eka este on ihan oikeasti se siellä oudossa suunnassa, eikä se joka veisi paremmin keskemmälle kenttää. Alun valssahtelut onnistuivat suht hyvin ja sain Karpan vietyä muurille hyvin. Tuosta muurista tuli moni koira ohitse, mutta meidän sudenkuoppa oli vasta sitä seuraava u-putki. Jostain syystä Kharonin on vaikea upota tuon tyylisiin putkiin, ja nytkin joudun menemään itse sinne u:n mutkaan jotta saan koiran sisään putkeen. Moni haukkui kepeille vientiä hankalaksi, mutta meille se oli peruskauraa. Enemmän jännitin keppien jälkeistä tilannetta, jossa halusin takaaleikata renkaan, mutta koira onneksi sujahti renkaan läpi enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Sitten taas valssikuvioita ennen radan meille haastavinta kohtaa: putki-pituus-pystysuuntahyppy oikealle x2. No niin, koira putkeen ja vauhtihanat auki (mitkä vauhtihanat?). Siinähän se koira jo loikkasi pituutta kun minä puuskutin kohti valssipaikkaa saadakseni koiran kääntymään sille pystyhypylle. Kökkövalssi pelasti jälleen ja sain koiran sinne minne pitikin. Sitten välistäveto ja koiran törkkäys sille toiselle pystyhypylle. Jes, onnistuin! Siitä vielä takaakiertoon enne kahta viimeistä hyppyä. Mutta kas, se tokavika tarvitsisi niiston avukseen. Vasemman käden niiston. Jota Karppa ei tee. Shit. Eipä auta muu kuin ohjata koira sinne rintamasuunnalla ja liikkeellä ja sitten kalastaa takaisinpäin vikalle hypylle, okserille. Taisin ehtiä ajattelemaan, että "kettu, edelliseltä radalta tuli rima alas", mutta se klaarattin puhtaasti. Siitä seurasi epäuskoinen mielentila: me tehtiin NOLLA! Lopullinen sijoitus tällä radalla oli 19/114. Ei huono. Parhaat jutut: ehdottomasti kepeille vienti ja keppien jälkeinen elämä nurkkaputkeen asti.

Kharon kiinni pisteissä ja joukkuepaikassa klo 11:40

Kolmas rata oli Heidi Viitasen agilityrata, jossa oli vain yksi minulle hankala kohta. Startissa olin hämilläni, sillä Karppa pysyi lähes tattimaisesti paikoillaan. Ekat kuviot menivät hienosti, mutta 3-putkesta tullessaan koira sinkosi keinun sijasta vieressä olleelle hypylle. Ehkäpä Kar näki sen ensin. Jatkettiin kuitenkin hyvillä mielin ja selvittiin taas vasemman käden niistosta niistoitta. Sitten ohjaajalle tuli kiireen tuntu päälle ja Kar pudotti riman minun rynniessä kohti suoran putken jälkeistä hyppyä. Tuo hyppy oli se radan hankaluus. Tullessani sen kohdalle vedin liinat kiinni, sillä en halunnut olla koiran edessä sen hypätessä. En kuitenkaan pysähtynyt kädet pystyyn -tyyppisesti, vaan halusin riman pysyvän ylhäällä. Selvitin Karpan tien seuraavaan putkeen ja sain ohjattua sen nätisti hypyn kautta A:lle. A:n jälkeen hypyltä putkeen, jonka jälkeen tuli kuuluttajan mukaan tällä radalla eniten ratavirheitä tuottanut keppikulma. Koirat vilkaisevat putken jälkeen ohjaajaa ja lähtevät ohjaajan liikkeeseen mukaan hutiloiden keppien aloituksen, jonne on vaikea myöhässä itseään kääntää. Mutta Karppa... Pikkumies väläytti jälleen osaamistaan ja seurasi hienosti ohjaustani aloittaen kepit oikein jyrkän kulma saattelemana. Kepeiltä vahva haltuunotto ja vienti takaakiertoon kahden hypyn välistä, toinen hyppy ja puomi. Ja mikä puomi se olikaan! Niin nätti kuin vaan voi olla. Sitten vielä loppusuora, oikeastaan loppukulma, jossa tein hieman hölmön takaaleikkauksen muurille, mutta siitäkin selvittiin naarmuitta. Parhaat jutut: Kharonin hieno työ kepeille menossa ja superpuomi.

Paras palkkalelu IKINÄ!

Päivän saldona yksi nollarata, kaksi hyllyä ja kolme loistavaa yhteistyötä sisältävää kisasuoritusta. Tuo nolla oli 2.20 sekuntia yliajan puolella, sillä ihanneaika laskettiin viiden nopeimman nollaradan perusteella, mutta normikisoissa oltaisiin varmasti jääty miinusajan puolelle. Hyllyratojen virheetkin olivat pieniä lipsahduksia, eikä radoilla ollut mitään mistä emme olisi voineet selvitä tämän hetken osaamistasolla. Olen todella tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin, ja toivon pystyväni myös jatkossa kisaamaan samalla draivilla.

TAMSKin halli

Kisat oli mielestäni järjestetty oikein hyvin. Rataantutusmisryhmät toimivat hienosti ja esimerkiksi oma kisapäiväni kisapaikalla kesti noin 4,5h plus jälkihengailut hallilla Coinin kanssa. Loppuun asti en jäänyt kisoja katsomaan, sillä nälkä vaivasi ja halusin ajaa valoisaan aikaan kotiin. Jonkin verran olen kuullut juoruja siitä, että monien mielestä kisojen avaaminen kaikille kolmosluokkalaisille (eli myös ns. täytekoirakoille) laski tapahtuman arvostusta ja kertoo vain tiettyjen tahojen rahanahneudesta. Itse kuitenkin kiitän siitä, että sain olla mukana tällaisessa tapahtumassa ihan kisaajana. Jännä ja ehkä jopa agilitymieltä avartava kokemus.

Turisti-Kurumi

Turisti-Coin

Coinin mielipide odottelusta

Hiomista

Kharonin kanssa hiottiin menoa kohdille sunnuntaita varten. Palaset eivät loksahtaneet, joten tunnelma jäi ratasuorituksen osalta kylmäksi. Kontaktien tilanne on loistava, joten mennään sitten näyttämään meidän kontaktiosaamista suurelle yleisölle...

Coin kehittyy mukavasti edelleen. Nyt teemana oli viedä pentu hyppyjen kautta u-putkeen, sillä putket ovat olleen Coinille hieman hankalia. Yksittäisenä tekee niitä välillä turhankin innokkaasti, mutta "radanosana" vierastaa putkia. Hyvä treeni, parempi mieli :)

HIljaa hyvä tulee

Coinia on ollut vaikeampi palkata lelulla kuin Kharonia aikoinaan. Sattumalta keksin edellisissä treeneissä testata vinkulelun vaikutusta, ja sieltä se taika löydettiin. Nyt saan pennun huomion itseeni ja palkka on otukselle erittäin mieluisa. Pitää vielä hommata useampi samanlainen lelu tuleviin treeneihin, jotka eivät vingu vahingossa niin helposti kuin tuo nykyinen.

Treenasimme ensin hyppysuoraa ja yllätyin miten hyvin Coippa kestää ohjaajan liikettä. Harvoin saan apuohjaajan mukaan, joten tätä oli hyvä testata palkkaajan kanssa. Otimme myös "ratatreeniä" ja professori loisti jälleen luokan priimuksena. Coin seuraa hyvin ohjausta ja ohjaajan liikettä, joten eiköhän agilitysta tule sille kiva harrastus.

Kharonin kanssa teimme TopTeam-läksyjä. Tarkoituksena oli löytää kolmelle eri ratapätkälle juuri ne omalle koiralle sopivat ohjaukset. Yllättäen monin paikoin Kharonille sopi parhaiten takaaohjaukset, joita en ole kauheasti viljellyt. Miksen? No siksi, että ne eivät ole oleet meille sopivia aiemmin. En ole mielestäni niitä kauheasti treenannut, ainakaan ajatuksella. Ehkä pitäisi, jotta tiedän varmemmin miten koira eri tilanteissa reagoi.

Ensimmäisessä ja toisessa radassa ongelmia tuotti treenihallissa olevat tolpat. En pystynyt ohjaamaan alkua täysillä, sillä piti ohjata koira myös noiden tolppien ohi turvallisesti. Myös yhden putken korvaaminen hypyllä vaikutti siihen miten ohjaaja ehtii etenemään radalla kun koira ei viivykkään siellä putkessa. Tykkäsin kuitenkin siitä miten Kar ohjautui, vaikka täysin puhdasta suoritusta ei saatukaan (enkä sitä lähtenyt väkisin metsästämään). Kokeilin myös persjättöä, jolla oli omat plussat ja miinukset: koira tietää paremmin mihin ollaan menossa ja menee lujempaa, mutta toisaalta kiihdyttää ehkä turhaan ja kääntyminen putken jälkeen ei ole ihan niin sulavaa.

Kolmas rata oli meille helpoin, vaikka taas ohjasinkin takaa alun. Tykkäsin kovasti siitä, kuinka hyvin Kar oli kuulolla koko ajan. Tuota asiaa pohdinkin myöhemmin ja mielestäni yksi Kharonin parhaita puolia on se, että se kuuntelee ohjausta todella hyvin aina sillä ensimmäisellä vedolla. Seuraavat vedot pissivät monesti koiran ennakoinnin takia. Kisoissa on kuitenkin vain se yksi yritys, joten on positiivista, että koira on silloin kuulolla.

Vielä viikko EO-karsintakisaan. Toivottavasti saisimme taiteiltua edes sen yhden puhtaan radan.

Hikitreenit

Ilta meni Juhan treeneissä Akatemialla. Hyvät treenit minulle ja koiralle, sillä molemmille tuli hiki fyysisesti ja henkisesti. Kerroin Juhalle sunnuntain kisojen käsijarru-ongelmasta ja käytiin sitä läpi. Se on jännä, että vaikka tiedän ettei sitä käsijarrua saa käyttää, niin silti annan sen tulvahtaa ajatuksiini viime hetkellä. Kai se on joku liioiteltu itsesuojeluvaisto, sillä useimmiten tilanteet ovat sellaisia, joissa yhteentörmäyksen mahdollisuus on suuri. Yritän heivata koko roskan nyt pois mielestäni, but old habits die hard.

Kädet pystyyn ja käsijarru päälle

Kisattiin kolme starttia JAU:lla: HYL - 15 - HYL. Jokaiseen starttiin keskityin, mutta ekassa ja tokassa jäädyin täysin ja vedin käsijarrun päälle. Hyi minua.Harmitti oikein kun en uskaltanutkaan mennä tilanteisiin ja luovutin viime metrillä. Kolmas startti oli sitten taas hienoa menoa niin koiralta kuin ohjaajalta, mutta harmittavasti pieni huolimattomuusvirhe ohjauksessa ja koira hyppäsi 3-hypyn takaisinpäin.

Luultavasti suurin este sujuvuudelle on yksinkertaisesti treenin puute. Sitä yritän nyt korjata lisäämällä Kharonin treenimäärä takaisin sille tasolle millä sen olisi pitänyt olla koko syksy. Kunhan ratasuoritukset saadaan taas rutiinikis, niin eiköhän se siitä lähde etenemään paremmille urille. Joka tapauksessa olen tyytyväinen rataantutustumisiin ja kisasuorituksiin keskittymiseeni.

Havuja, prkl!

Tänään nopea kontaktisarja Karpaasille ensi sunnuntain kisoja ajatellen. Eilisissä treeneissä kun keitti hieman yli ja keinukin lensi. Oma analyysi on, että liian vähän rutiinitreeniä kontakteilla ja siitä syystä suoritusvarmuus on kärsinyt. Nyt kuitenkin näytti ja tuntui hyvältä :) Lisäksi taas irtoilua loppuun, sillä sen vahvistaminen on nyt vahvasti to do -listalla.

Coinille useamman esteen humputtelua ja "putkirallia". Toisen kentän häiriö oli jälleen turhan kova pala, mutta hetken haukuntaa kuunneltuaan pentu pystyi taas tekemään.

Mene mene!

Hyvänmielentreeniä Karpaasin kanssa ennen kisakauden aloitusta. Tehtiin takaakiertoja ja lähetyksiä ja tänään Kar irtosi hyvin, noin 90-prosenttisesti. Treenaamattomuus näkyi ensin puomilla, jota koira taisi luulla keinuksi kun lähes ryömi ylösmenon loppuosan ja pätkän suoraa osaa. Keinulla taas lenneltiin, mutta heti toisella toistolla idea oli taas hallussa.

Coinin kanssa otin hieman vauhdikkaampaa liikettä itselleni mukaan ja muutama loistava pätkä saatiin aikaan. On se vaan hieno. Professori.

Agilitysta suuntasimme lenkille Haltialan tilan ympäristöön Rico-kultsun kanssa. Kuutisen kilometriä tuulessa ja tuiskussa ei tainnut tuntua koirilla missään, mutta ihmisten erinäiset paikat kyllä jäätyivät. Matkalla kohtasimme ylämaankarjaa, joita Coippa olisi voinut katsella pidempäänkin. Kotona maistui päikkärit kaikille :)

Coin ja highlanderit (there can be many?)

Rico-pappa

Oivalluksia pimeässä

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna matkasin Kharonin kanssa Tampereelle TopTeam-leirille. Leiri pisti ajattelemaan ja jäsentelemään omaa agilityani, ja muutaman lampun sain syttymään todella kirkkaasti. Näistä ideoista syntyikin sitten kisanolla 10.12. Liedossa ja innolla odotan pääseväni taas kisaamaan ja testaamaan juttuja uudelleen.

Sanna Lehtosen luennolta päähäni jäi kytemään ajatus: anna koiralle kaikki ne ohjausvihjeet jotka se tarvitsee. Ei tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole, mutta joskus se valon syttyminen vaan vie vähän enemmän aikaa. Varsinkin kun minut on totutettu toteuttamaan nättiä ja eksaktia ohjausta. Jossa en yleensä onnistu. Ja hakkaan päätäni seinään.

Hanna Hyvärisen nollaratatreenissä tarkoituksena oli lähteä tekemään virheetöntä rataa "hinnalla millä hyvänsä". Päätin siis olla kisaradalla luovuttamatta, vaikka jokin kaarre valahtaisi tai koira kääntyisi jostain väärään suuntaan. Kun tämän päätöksen yhdisti vielä Sannan mantraan (anna niitä vihjeitä!), niin tuloksena oli loppuun asti viety yritys suoriutua radasta puhtaasti. Onnistuminen ja suunnitelmassa pysyminen toivat minulle loistavan fiiliksen!

Millainen se rata sitten oli? Hankalaksi haukkuivat ja itsekin löysin muutaman ahtaan kohdan reitiltä. Karpalle vasemman käden niistot ovat vaikeita, joten niitä on treenattu ja testattu erilaisia variaatioita kokeillen, mutta toimivaksi ja varmaksi en ole sitä saanut. Kahdessa kohdassa olisin niistoa tarvinnut, mutta päätin käyttää muuta ohjausta, sillä muuten nollaratasuunnitelmassani olisi iso heikkous mukana. Päädyin pyöritykseen, joka ei ole minun ominta alaani ja myös koiralle hieman vieras asia. Molemmista kohdista selvisimme kun annoin lisävihjeitä liikkumalla "väärään suuntaan" eli koiran hyppysuuntaan. Näin en kuitenkaan ottanut kieltoa ja matka sai jatkua puhtaana. Keinulta koira lähti hieman liian aikaisin etenemään, enkä ollut vielä siinä kohdassa itse, josta saisin koiran ohjattua oikealle linjalle. Jottei koira mennyt väärään päähän putkeen (joka oli aivan siinä vieressämme), niin pidättelin koiraa ja annoin niitä lisävihjeitä kunnes linja oli selkeä ja putken väärä pää näkymättömissä. Tässä kohtaa pelkäsin hieman hyllyä koiran (lähes) pysäyttämisestä radalla, mutta onneksi sitä ei tullut. Tämä oli siis Luomalan 3lk agilityrata Liedossa 10.12. ja makseissa nollia tuli 5/39 (muita tuloksia vain neljä). Meidän nolla oli näistä viidestä hitain, mutta se ei haittaa tässä vaiheessa. Päätin tehdä nollan ja sen myös tein!

Lieto 10.12.2016, maksi 3 B-kisa, Henri Luomala

Esteet 11, 12, 15 ja 16 olivat enemmän sumpussa ja moni koira meni putkeen joko 11-hypyn jälkeen tai 15-keinun jälkeen väärästä päästä. Lisäksi 3-hypyn hyllytti useampi koira, sillä 2-hyppy syötti sen taakse.

Minä ohjasin 12-hypyn kauemman siivekkeen kautta pyörittämällä, mutta jotenkin jäin kuitenkin koiran väärälle puolelle ja jouduin takaaleikkaamaan seuraavan putken. Tästä johtuen Karppa teki putken jälkeen piruetin käännyttyään väärään suuntaan, mutta tuli kuitenkin nätisti 14-hypylle. Keinulta koira lähti hieman turhan aikaisin ja jouduin pidättelemään sitä, jottei se hyppää 12-hyppyä tai sujahda putken väärään päähän. 17-hypyn pyöritin, mutta tällä kertaa jäin koiran oikealle puolelle (joka oli siis vasenpuoli) ja sain lopun ohjattua ilman ongelmia.

Onnistumisen huuma on pikkuhiljaa laskenut, mutta kisainto pysynyt ennallaan. Tulevana sunnuntaina lähden taas yrittämään, että josko saisin jotain aikaiseksi samalla tyylillä kuin joulukuussa. Mikäli saan homman pelittämään, niin ajatusta on hyvä lähteä jalostamaan eteenpäin kauniiksi jatkumoksi.

Omaa treenimotivaatiota on taas saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa (haha). Kisata voisin mieluusti, mutta treenaamaan lähteminen tuottaa hankaluuksia. Treenatessa kuitenkin yleensä nautin hommasta, joten mikä mättää? Jokin tuolla pään sisällä on siis edelleen pielessä. On ollut kesäkuusta lähtien. Nyt päätin kaivaa sen motivaation haudastaan ilmoittamalla Kharonin Tampereen EO-karsintoihin. Tuskin meillä saumaa on joukkueeseen, mutta mennään hakemaan kokemusta näistä karkeloista. Vähän voisi jopa treenatakin ennen koitosta, ettei ihan pöllöiltä siellä sitten näytetä.