EO-karsintojen Tampereen "osakilpailu" on nyt koettu ja voidaan elää sitä kokemusta rikkaampana. Fiilis on LOISTAVA ja pystyin toteuttamaan itseäni onnistuneesti. Pisteisiin ei meidän aika riittänyt, mutta hyppyradalta tulostaululle ilmestyi ratavirheetön suoritus pienellä yliajalla.
Ensimmäinen rata oli Esa Muotkan agilityrata, joka oli haasteita tarjoava olematta liian hankala. Kharonin kanssa keskustelimme startissa siellä pysymisestä, mutta pääsin kuitenkin radalle ilman turhaa häslinkiä. Aloitin valssiliikkeillä, joista 3-4-väliin sovittamani askeeleet kuitenkin myöhästyivät rytmistä ja peitin 4-hypyn koiralta. Seurauksena rima alas. Siitä kiihdytimme vauhtia leikaten radan leveyssuunnassa koiran suorittaessa putken ja pituuden minun yrittäen epätoivoisesti saada ohjattua myös niitä seuranneen hypyn. Kar valahti hypystä ohi, mutta sain sen kalastettua takaisin oikealle reitille. Tästä jatkettiin persjättöjä ja niistoja hyödyntäen puomille, joka oli jälleen yksi meidän taidonnäytteistä. Tosin olisi se koira voinut vähän kauemmin siellä kontaktilla nököttää. Siitä seurasi radan haastavin osuus: puomilta suoraan vinohypyn kautta ahtaaseen takaakiertoon. Sain kun sainkin koiran takaaohjattua sinne hypylle oikein! Jes, hienoa! Sitten 180-asteen käännös ja avokulmaan kepeille. No problem, paitsi että otin koiran niin hyvin haltuun, että se pomppasi edestäni selkäni takana olleelle hypylle. No se siitä tuloksesta, mutta matka jatkuu! Karppa kepeille ja takaaleikkaus toiselle puolelle ja sieltä keinulle. Loistavalle keinulle! Siitä vielä hyppy eteen ja... Pah, koira hyppäsi esteen takaisinpäin. Harmi, mutta ei sitä sinne jääty harmittelemaan. Siitä A:n kautta viimeisille esteille, mutta kun Kar ei pysähtynyt sovitusti A:lle, niin skippasimme yhden takaakiertohypyn ja viiletimme maalisuoralle rengas-muuri-okseri. Okserin takarima taisi pudota, mutta ei se mitään. Omasta mielestäni rata oli meiltä todella hyvää yhteistyötä. Parhaat jutut: 7-hypylle viennin pelastus, puomilta vienti takaakiertoon.
Toinen rata oli Jari Suomalaisen hyppyrata, joka näytti aluksi ihan kamalalta. Tutustuessa kuitenkin huomasin, että tällä radalla Karpan kuuliaisuudesta on hyötyä, sillä se ei sinkoile omiin ratkaisuihinsa kovinkaan helposti. Startissa oli hankaluuksia saada koira ymmärtämään, että eka este on ihan oikeasti se siellä oudossa suunnassa, eikä se joka veisi paremmin keskemmälle kenttää. Alun valssahtelut onnistuivat suht hyvin ja sain Karpan vietyä muurille hyvin. Tuosta muurista tuli moni koira ohitse, mutta meidän sudenkuoppa oli vasta sitä seuraava u-putki. Jostain syystä Kharonin on vaikea upota tuon tyylisiin putkiin, ja nytkin joudun menemään itse sinne u:n mutkaan jotta saan koiran sisään putkeen. Moni haukkui kepeille vientiä hankalaksi, mutta meille se oli peruskauraa. Enemmän jännitin keppien jälkeistä tilannetta, jossa halusin takaaleikata renkaan, mutta koira onneksi sujahti renkaan läpi enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Sitten taas valssikuvioita ennen radan meille haastavinta kohtaa: putki-pituus-pystysuuntahyppy oikealle x2. No niin, koira putkeen ja vauhtihanat auki (mitkä vauhtihanat?). Siinähän se koira jo loikkasi pituutta kun minä puuskutin kohti valssipaikkaa saadakseni koiran kääntymään sille pystyhypylle. Kökkövalssi pelasti jälleen ja sain koiran sinne minne pitikin. Sitten välistäveto ja koiran törkkäys sille toiselle pystyhypylle. Jes, onnistuin! Siitä vielä takaakiertoon enne kahta viimeistä hyppyä. Mutta kas, se tokavika tarvitsisi niiston avukseen. Vasemman käden niiston. Jota Karppa ei tee. Shit. Eipä auta muu kuin ohjata koira sinne rintamasuunnalla ja liikkeellä ja sitten kalastaa takaisinpäin vikalle hypylle, okserille. Taisin ehtiä ajattelemaan, että "kettu, edelliseltä radalta tuli rima alas", mutta se klaarattin puhtaasti. Siitä seurasi epäuskoinen mielentila: me tehtiin NOLLA! Lopullinen sijoitus tällä radalla oli 19/114. Ei huono. Parhaat jutut: ehdottomasti kepeille vienti ja keppien jälkeinen elämä nurkkaputkeen asti.
 |
| Kharon kiinni pisteissä ja joukkuepaikassa klo 11:40 |
Kolmas rata oli Heidi Viitasen agilityrata, jossa oli vain yksi minulle hankala kohta. Startissa olin hämilläni, sillä Karppa pysyi lähes tattimaisesti paikoillaan. Ekat kuviot menivät hienosti, mutta 3-putkesta tullessaan koira sinkosi keinun sijasta vieressä olleelle hypylle. Ehkäpä Kar näki sen ensin. Jatkettiin kuitenkin hyvillä mielin ja selvittiin taas vasemman käden niistosta niistoitta. Sitten ohjaajalle tuli kiireen tuntu päälle ja Kar pudotti riman minun rynniessä kohti suoran putken jälkeistä hyppyä. Tuo hyppy oli se radan hankaluus. Tullessani sen kohdalle vedin liinat kiinni, sillä en halunnut olla koiran edessä sen hypätessä. En kuitenkaan pysähtynyt kädet pystyyn -tyyppisesti, vaan halusin riman pysyvän ylhäällä. Selvitin Karpan tien seuraavaan putkeen ja sain ohjattua sen nätisti hypyn kautta A:lle. A:n jälkeen hypyltä putkeen, jonka jälkeen tuli kuuluttajan mukaan tällä radalla eniten ratavirheitä tuottanut keppikulma. Koirat vilkaisevat putken jälkeen ohjaajaa ja lähtevät ohjaajan liikkeeseen mukaan hutiloiden keppien aloituksen, jonne on vaikea myöhässä itseään kääntää. Mutta Karppa... Pikkumies väläytti jälleen osaamistaan ja seurasi hienosti ohjaustani aloittaen kepit oikein jyrkän kulma saattelemana. Kepeiltä vahva haltuunotto ja vienti takaakiertoon kahden hypyn välistä, toinen hyppy ja puomi. Ja mikä puomi se olikaan! Niin nätti kuin vaan voi olla. Sitten vielä loppusuora, oikeastaan loppukulma, jossa tein hieman hölmön takaaleikkauksen muurille, mutta siitäkin selvittiin naarmuitta. Parhaat jutut: Kharonin hieno työ kepeille menossa ja superpuomi.
 |
| Paras palkkalelu IKINÄ! |
Päivän saldona yksi nollarata, kaksi hyllyä ja kolme loistavaa yhteistyötä sisältävää kisasuoritusta. Tuo nolla oli 2.20 sekuntia yliajan puolella, sillä ihanneaika laskettiin viiden nopeimman nollaradan perusteella, mutta normikisoissa oltaisiin varmasti jääty miinusajan puolelle. Hyllyratojen virheetkin olivat pieniä lipsahduksia, eikä radoilla ollut mitään mistä emme olisi voineet selvitä tämän hetken osaamistasolla. Olen todella tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin, ja toivon pystyväni myös jatkossa kisaamaan samalla draivilla.
 |
| TAMSKin halli |
Kisat oli mielestäni järjestetty oikein hyvin. Rataantutusmisryhmät toimivat hienosti ja esimerkiksi oma kisapäiväni kisapaikalla kesti noin 4,5h plus jälkihengailut hallilla Coinin kanssa. Loppuun asti en jäänyt kisoja katsomaan, sillä nälkä vaivasi ja halusin ajaa valoisaan aikaan kotiin. Jonkin verran olen kuullut juoruja siitä, että monien mielestä kisojen avaaminen kaikille kolmosluokkalaisille (eli myös ns. täytekoirakoille) laski tapahtuman arvostusta ja kertoo vain tiettyjen tahojen rahanahneudesta. Itse kuitenkin kiitän siitä, että sain olla mukana tällaisessa tapahtumassa ihan kisaajana. Jännä ja ehkä jopa agilitymieltä avartava kokemus.
 |
| Turisti-Kurumi |
 |
| Turisti-Coin |
 |
| Coinin mielipide odottelusta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti