Negatiivisesti latautuneen päivän jälkeen raahauduttiin väsyneenä Juhan treeneihin. En uskonut kykeneväni kovinkaan kummoiseen ohjaamiseen, mutta oman vuoron koittaessa löysin suomalaisen sisun sisältäni ja pistin haisemaan. Radan alussa oli hieman kiire, ainakin ajatuksissani. Lopulta saatiin kaksi peräkkäistä päällejuoksua toimimaan ilman rimantiputusta antamalla koiralle hieman enemmän tilaa. Kun alkupätkä oli kunnossa, niin yllätin itseni ohjaamalla koiran 26/26 esteen läpi nollana. Fiilis oli loistava! Koutsikin kehui. Hän ei olisi uskonut, että pystyn korjaamaan asennettani näin nopeasti paremmaksi ja keräämään rohkeutta ohjauksiin parissa viikossa. Noste saisi nyt pysyä ja auttaa minua myös kisoissa. Työt hieman häiritsevät sopivien kisojen löytämistä, mutta ehkäpä maaliskuussa pystyn muutaman startinkin taas ottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti