Juhan treeneissä vaadittiin jälleen uskallusta lähteä mukaan tilanteisiin eikä vain jäädä takaaohjailemaan. Selvisin omalla suunnitelmallani melko pitkälle ja olisin kyllä pystynyt nollankin vääntämään, mutta lähdimme pätkimään treeniä kiristääksemme suoritusaikaa. Karppa sai kehuja radanlukutaidostaan. Senhän se osaa. Esteet on myös hyvin hallussa ja ainoa jarru olen minä. Tosi yllättävää. Minun pitää siis reagoida tilanteisiin nopeammin ja olla varmistelematta jokaista kääntöä ja vääntöä liikoja.
Karpaasi loisti kepeillemenossa. Ensin tehtiin 180-asteen jenkkityylinen käännös hypylle, sujahdetiin A:n alla olevaan suoraan pikkuputkeen ja siitä suoraan kepeille lyhyellä estevälillä. Ekalla yrityksellä nappisuoritus ilman, että koira kääntyi vilkuilemaan minua! Käskytin kepit jo hypyltä, joten Kharonilla oli tieto tulevasta hyvissä ajoin ennen putkea. Hieno Kar!
Radan loppupuolella minulla oli vaikeuksia ehtiä juoksemaan puominpituinen matka ohjaamaan koiraa loppusuoralle (rengas - hyppy). Koira suoritti tuossa tilanteessa puomin alla olleen suht suoran putken, joten pysäytyskontaktista ei ollut hyötyä. Sain kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen Karpan putkesta renkaan läpi vikalle hypylle ilman vilkuiluja. Emmekä siis edes tehneet kovin montaa toistoa ennen onnistumista. Hyvä me, taas kerran!
Juhan mielestä minä ja Kharon ollaan kehityskelpoinen pari, ja eiköhän minustakin vielä hyvinliikkuva ohjaaja tehdä. Siihen pyritään!
 |
| Mr HappyFace |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti